Äkkipysäys hiljensi kadut, kaupat ja työtoiminnat
Pikkukunnan asukkaiden elämä järkkyi monella lailla huhtikuussa. Etelän uutisia kuunnellessa ja katsellessa monelta menivät aamupullat toistuvasti väärään kurkkuun. Alkoi vähitellen sataa tietoja oudosta sairaudesta ja sairastuneista. Päivä päivältä saatiin yhä surkeampia numerotietoja ja yhä useammin toistui sana ”poikkeusolot”. Matkustus- ja muita rajoituksia ja niiden suunnitelmia ja tarkennuksia alkoi tipahdella siinä määrin, että vaikutukset vähitellen ulottuivat ihan kaikkiin kyliin ja kansalaisiin.
Tuloksena oli äkkipysäys lähes kaikilla areenoilla. Hetkessä kadut, kaupat, koulut ja keskukset hiljenivät. Kukaan ei uskaltanut liikahtaakaan ulos kodistaan ja moni kurkki verhojen raoista siinä toivossa, että sattuisi näkemään vilauksen naapuristaan. Aluksi ehkä omituisinta olikin se, ettei edes ulkona kyläteillä liikkunut juuri kukaan. Enää ei tarvinnut ihmetellä, miksi jalkakäytävällä vastaantulijat vaihtavat kadun puolta. Kaupassa jopa ostokuitti ojennettiin käsivarsi pitkänä kunnes myöhemmin kassat suojattiin pleksilaseilla. Oli aamuja, jolloin kuntakeskukseen johtavalla päätiellä 50 km:n matkalla ei tullut vastaan yhtään autoa puhumattakaan perässä ajajista tai ohittajista. Tienoolle oli laskeutunut kammottava hiljaisuus.
Äkillinen muutos merkitsi myös työtoimintojen tyhjentämistä. Kunnan ja järjestöjen pyörittämät palvelut oli jouduttu sulkemaan hetkessä. Etätyöhön siirtyivät kaikki, joilla se mahdollisuus oli. Työtoiminnan asiakkaille pysäys toi uuden hämmentävän tilanteen: osa asiakkaista tervehti iloisesti äkkivapautta, mutta yhtä moni oli harmissaan menetetyistä tukieuroistaan. Rahallinen menetys on perustuella sinnittelevien rahapussissa tuntuva. Moni koki myös pakkoeron tutusta porukasta ja ohjaajista hyvinkin vaikeaksi.
Hetken pysähdyksestä uusille reiteille
Isojen kysymysten äärellä alkoi kiivas korvaavien toimintojen etsiminen ja keksiminen. Kokemusta tai valmiita malleja ei ollut ja tilanne oli uusi kaikille. Ratkaisuja alettiin etsiä läheltä ja kaukaa ja vaihtoehtoja kasattiin. Vastailtiin asiakkaiden kysymyksiin vaikkapa siitä, kuinka kauan poikkeustilanne kestää tai mihin kaikkeen pitäisi varautua. Luettiin tilannetiedotuksia, esimiesten ohjeistuksia, STM:n ja TE-palvelun katsauksia, lain määrittelyjä ja niiden tulkintoja ja olipa eräs nopeimmista vastuuhenkilöistä ehtinyt lähettää kysymyksiä ministeriöön saakka. Kun vastauksia oli saatu ja samaan aikaan toimistoissa aloiteltiin etätyön arkea, myös työtoiminnan etäohjaus alkoi vaikuttaa realistiselta vaihtoehdolta.
Kaaoksessa eduksi lopulta koitui pienen kunnan nopeus ja ketteryys välittömään kaistanvaihtoon. Työtoiminnan organisaattori alkoi etsiä kullekin asiakkaalle parhaiten soveltuvia etätoiminnan muotoja. Kuultiin eri ikäisten ja koulutus- ja ammattitaustaisten asiakkaiden toiveita. Koska uusi toiminta oli osallistujille vapaaehtoista, monet innokkaasti ideoivat itse päiväohjelmiaan ja kehittelivät samalla raportointimalleja. Näin etäkuntouttava toiminta organisoitui neljäksi ryhmäksi: tavanomaisiin, mutta sovittuihin päivittäistoimiin omassa kodissa tai lähiympäristössä, läheis- ja omaistukeen, kevään puutarha- piha- ja raivaustöihin sekä verkkotyöskentelyyn.
Samaan aikaan toimintamallin kokonaisuus kuvattiin ja kunkin ryhmän tehtävät yksilöitiin sekä nimettiin ohjaajat ja etäohjauksen tavat aikatauluineen. Myös raportointimalleista sovittiin kunkin asiakkaan tilanteeseen ja osaamiseen soveltuvalla tavalla. Vaikka poikkeustilaa varten toimittiin uusin ohjein, todettiin jo tuolloin dokumentoinnin turvaavan toimintamallille jatkuvuutta myös poikkeusolojen jälkeen.
Painon- ja elämänhallintaa sekä päiväkirjoja
Useiden asiakkaiden työtoiminnan tavoitteeksi oli aikanaan asetettu tavanomaisiin askareisiin ja arjen tasapainoon liittyvät harjoitteet. Keskeiselle sijalle nousivatkin aluksi aivan tavalliset arkitoimet ruuanlaittoineen ja siivouksineen. Ruokapäiväkirja oli tullut tutuksi jo ryhmätöissä osana terveellisempää elämää. Näin syntyi liikuntapainotteinen painonhallintaryhmä.
Kuntouttavan työtoiminnan tavoite ohjata asiakkaitaan kohti itsenäisempiä ja omaehtoisempia valintoja sai aivan uudenlaisen merkityksen. Nyt jokainen oli itse vastuussa siitä, että ohjelmat etenevät sovitusti. Ohjaajan päivittäiseen yhteydenottoon totuttiin hämmästyttävän nopeasti. Koska raportoinnista oli sovittu jo alussa, päiväkirjat ja puhelimien valokuva-arkistot alkoivat täyttyä.
Osa ryhmäläisistä käytti täsmällistä kirjanpitomaista raportointia päiväohjelmista kaloritaulukoineen tehdyistä ja syödyistä aterioista. Välineinä ja menetelminä käytettiin niin puhelinta kuin sähköpostia, päiväkirjamaisia kertomuksia, valokuvia, videoita sekä opintosuoritevahvistuksia.
Päiväkirjojen selkeys ja yksityiskohtaisuus sekä taidokas paneutuminen yllätti ohjaajat ja organisoijat. Eräs liikuntaryhmään kuuluva asiakas oli raportoinut päivittäisiä suorituksiaan tarkasti ilmoittamalla kunkin päivän kävelymatkan pituuden sekä muut sovitut toimet, jopa reissun lähikaupunkiin. Lopuksi hän oli todennut, että käveleminen yksikseen on käynyt tylsäksi eikä kaikkia liikunnallisia pelejäkään voi itsekseen pelata. Hänellekin vaikeaa oli olla erossa tutuista kavereista ja ohjaajista, vaikka heitä verkossa päivittäin tapasikin.
Huolenpitotyötä etänä ja lähellä
Etätoimintaan osallistujien joukossa oli useita omaisestaan huolehtivia joko virallisia tai epävirallisia omaishoitajia tai tukihenkilöitä. Suunnitteluvaiheessa kävi esille, että huolenpito voi kattaa tiiviimmillään lähes kaikki päivittäistoiminnot tai keskittyä sovittuihin ajankohtiin ja vain joihinkin tiettyihin asioihin. Näinpä huolenpitotyö soveltuu sekä lähi- että etätyöksi. Ja koska työskenneltiin riskiryhmään kuuluvien parissa, ohjaajat opastivat niin hygienia-asioissa kuin siinä, miten lähikontakteja pystyttiin välttämään. Tässä ryhmässä tehtiin kauppareissuja, aamupaloja, lounaita ja päivällisiä, huolehdittiin lääkkeiden otosta ja hoidettiin omaisen asioita vaikkapa verkossa. Näin huoltoryhmässä toimiminen lisäsi digitaitoja ja toi varmasti kaikille rohkeutta sähköiseen asiointiin.
Eräs läheistään avustava omaishoitaja ja kuntouttavan ryhmänsä aterioista vastaava asiakas kuvasi toimintapäiväänsä kuuluvia toimia seuraavasti:
” 7.4.2020: Klo 6.30 aamukahvin keitto ja aamulääkkeiden tarkistus, klo 8.15 koululle vietävä jauhelihakastike, perunat ja porkkanasuikaleita, klo 9 aamupäivän kahvi ja samalla ruokien luovutus, klo 10.30 hernekeiton lämmitys ja klo 14 päiväkahvi, klo 14.30 ruuan teko, perunalaatikko ja klo 19 iltakahvi ja lopuksi lääkkeiden tarkistus.”
Omais- ja läheisapu täydensi samalla poikkeusolojen ns. virallista tukiverkostoa. Toimintamuodolle on tarvetta koska tahansa poikkeusajoista riippumatta.
Puutarhatyöt ja digitreenit
Kevään korvalla korostuivat ulko- ja puutarhatyöt, metsien raivaukset ja taimien istutukset, asutaanhan maaseutuvaltaisella alueella. Asiakas ulko- ja pihatyöryhmässä on kirjannut päivän ohjelmansa näin:
”15.4.2020: Laitoin härkäpapuja kasvamaan 6. päivä ja ensimmäiset taimella 11. päivä. Nyt töröttää 23 kpl, 10 cm:n pituisia taimia. Ainoastaan yksi papu ei itänyt. Kastelu joka päivä, multa pidettävä kosteana. Haravoin puutarhaa ja keräsin koivuista pudonneita oksia. Marja-aronia pensanaidalle tuhkan ja kompostimullan levitys.”
Neljännessä ryhmässä opiskeltiin, ja listalla oli niin kieliä kuin tietoa eri aloilta. Siellä treenattiin digitaitoja ja harjoiteltiin sähköistä asiointia, joka on ollut monille kokonaan tai vierasta maailmaa. Ohjaajat kuulivat päivittäisissä yhteydenpidoissa asiakkaiden iloisia hihkaisuja onnistumisista. Eräs ryhmäläinen hyödynsi etäkuntouttavan aikansa siten, että sai päätökseen italiankielen opintonsa.
Poikkeusajan oppimäärät
Poikkeusaika opetti – ja opettaa edelleen – kaikkia asianosaisiaan. Opettajista tuli oppilaita ja päinvastoin. Kahdenkeskiset ja päivittäiset keskustelut ohjaajan ja asiakkaan välillä vahvistivat molemminpuolista luottamusta. Videoiden ja päiväkirjojen esittäminen puolestaan madalsi monen asiakkaan kynnystä kohti luovuutta ja uskallusta. Itsenäisyys vastuineen lisäsi itsevarmuutta kaikessa myöhemmässä tekemisessä.
Etätoiminnat jäävät elämään palveluvalikoimassa. Esimerkiksi huoltoryhmässä omaishoitoon ja tukihenkilötyöhön kehitettyä ja testattua palvelumuotoa voitaisiin jatkaa myös normaaliajassa eräänä kuntouttavan työtoiminnan vaihtoehtona. Sillä olisi kysyntää vanhusvoittoisella alueella muuallakin kuin Itä-Suomessa. Samalla se toimisi eräänä väylänä hoivatyön ammattilaiseksi.
Rehellisesti on myös todettava, että yllättävän vapauden pyörteisiin jääneistä kaikki eivät toipuneet kesän päätteeksi. Nyt valmistaudutaan etärintamalla uuteen pandemian vastaiskuun tavoitteena poimia toiminnoista pudonneet syksyn sadon omaisesti parempiin suojiin. Toisaalta kaveriporukoissa hyvät asiat kiertävät nopeasti, viestit osaamisen vahvistumisesta ja innostuksesta eivät jää huomiotta. Kuntouttavan työtoiminnan eräänä tehtävänä on pitää huolta Kaveria ei jätetä -periaatteella. Mutta tämä onkin jo ihan oma tarinansa.
Raili Könönen, sosiaalityöntekijä, Siun sote pohjoinen alue