Miten sosiaalihuolto näkyy sote-keskuksessa?
Sosiaalihuolto näkyy sote-keskuksissa eri tavoin eri alueilla. Tässä uudistuksen vaiheessa monet sote-keskukset ovat yhä pitkälti terveyskeskuksia. Monilla alueilla fyysiset rakennukset eivät mahdollista sitä, että sote-keskus kokoaisi monialaiset ammattilaiset ja palvelut yhteen saman katon alle. Tähän ei ole tällä hetkellä myöskään taloudellisia eikä muita resursseja vaan yhteistyön lisäämiseksi ratkaisuja haetaan mm. liikkuvista ja digitaalisista palveluista.
Sote-keskuksista käytetyt käsitteet vaihtelevat eri puolilla maata. Puhutaan laaja-alaisesta sote-keskuksesta ja suppeasta tai perustason sote-keskuksesta. Lisäksi on hyvinvointikeskuksia ja hyvinvointiasemia. Edelleen on myös terveyskeskuksia ja -asemia sekä sosiaalikeskuksia ja -asemia.
Digipalvelujen varaan lasketaan yleisesti paljon, mutta digitaalisten sote-palveluiden asema palvelukokonaisuudessa ja suhde muihin sote-palveluihin on usein jäsentymätön. Terveyspalveluissa digikehittäminen on jo pitkällä, sosiaalipalveluissa se on vasta alkamassa. Digitaaliset sosiaalipalvelut ovat toistaiseksi palvelusohjaustyyppisiä ja erilaisia chatti-palveluja. Poikkeuksen muodostaa Lappi, jossa sähköisiä sosiaalipalveluita on kehitetty ja käytetty jo pitkään.
Mikä on sote-keskusten ja perhekeskusten välinen suhde?
Sote-keskusten suhde perhekeskuksiin on määrittelemättä. Perhekeskukset voidaan nähdä lapsiperheiden sote-keskuksina. Toisaalta ne ovat perhepalvelujen peruspalvelujen tuottajina osa sote-keskusten palveluja, eivät irrallisia, erillisiä sote-keskuksia.
Joissakin perhekeskuksissa lapsiperheiden sosiaali- ja terveyspalveluita on koottu saman katon alle ja monialaisuus toteutuu jo käytännössä. Ne ovat hyviä esimerkkejä sosiaalihuollon monialaisesta kehittämistyöstä.
Uudet toimintamallit, palveluiden yhteensovittaminen ja monialainen työskentely
Tulevaisuuden sote-keskusohjelmassa on suunniteltu mm. paljon palveluja ja monialaista tukea tarvitsevien sujuvia palveluprosesseja ja -polkuja ja vaikuttavia toimintamalleja ja viety niistä kuvauksia Innokylään.
Sote-keskusten todellisuudessa uusia sote-integroituja toimintamalleja on toistaiseksi otettu vähän käyttöön. Sote-keskusten tiimit muodostuvat usein terveydenhuollon eri ammattilaisista. Sosiaalihuollon ammattilaisista mukana on mahdollisesti kuntoutusohjaaja tai palveluohjausta tekevä sosiaaliohjaaja. Sote-keskusten konsultointikanavien kehittäminen muuhun sosiaalityöhön ja sosiaalihuoltoon on monilla alueilla kuitenkin työn alla.
Verkostomaisesta toimintatavasta puhutaan paljon, mutta sitä ei ole välttämättä suunniteltu sisällöllisesti hyvinvointialueen viitekehyksessä. Miten esimerkiksi monialaisuus toteutuu verkostotyössä tai miten eri toimijat mukaan lukien järjestöt on kytketty työskentelyyn mukaan?
Keskustelu on vasta viriämässä siitä, mitä sosiaalialan ammattilaisia terveyskeskuksissa tarvitaan ja on syytä olla, kun puhutaan sote-integroiduista palveluista. Entä mitä terveyspalveluita sosiaaliasemilla voisi olla, jotta asiakkaat saisivat kokonaisvaltaisesti tukea? Miten resursseja on järkevä käyttää?
Uusia toimintamalleja ja innovaatioita on alueilla itämässä. Sosiaalityöntekijän sijoittuminen terveyskeskukseen tai terveydenhuollon ammattilaisten sijoittuminen sosiaaliasemalle ovat konkreettisia esimerkkejä palvelujen uudenlaisesta yhteensovittamisesta. Monet uusista toimintamalleista on kehitetty hankerahoilla, ja niitä vasta kokeillaan. Hankerahoituksen päättyessä on uhkana, että hyvistä tuloksista huolimatta kokeilut päättyvät keskeneräisinä eikä toiminta jatku tiukan talouden takia.
Vaikuttaa myös siltä, että monilla hyvinvointialueilla on luovuttu sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisen asiakas- ja potilastietojärjestelmän hankkimisesta ja nyt kilpailutetaan erikseen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmiä. Mitä tämä tarkoittaa yhteistyön sujuvuuden, tiedonkulun ja asiakkaan kokonaiskuvan saamisen kannalta? Kanta-palvelujen varaan tunnutaan laskettavan paljon, mutta tukevatko ne riittävästi monialaista yhteistyötä?
Tukevatko hallinnolliset rakenteet integraatiota?
Hyvinvointialueiden organisaatiokaavioiden perusteella näyttää siltä, että organisaatiot on osin rakennettu perinteiseen tapaan ja sosiaali- ja terveydenhuolto ovat niissä pitkälti omissa siiloissaan.
Toisaalta palvelujen integrointi on asiakaslähtöistä yhteistä tekemistä, joka on rakenteista riippumatonta. Integraation näkökulmasta keskeistä on palvelupolkujen ja palveluprosessien yhteensovittaminen yli eri toimialojen.
Hyvinvointialueiden organisaatiorakenteissa palvelut sijoittuvat osin eri tavalla. Joillakin alueilla esimerkiksi ikääntyneiden palvelut ja päihde- ja mielenterveyspalvelut on sijoitettu sosiaalipalveluihin, toisilla terveyspalveluihin. Näiden asiakkaiden elämäntilanteen kokonaisuuden ymmärtäminen on tärkeää heidän auttamisekseen ja tukemisekseen. Näissä palveluissa työntekijät saattavat kuitenkin mieltää itsensä terveydenhuollon työntekijöiksi ja työskennellä sillä orientaatiolla.
Miten varmistetaan se, että asiakkaiden elämäntilanteen kokonaisuus ja sosiaaliset näkökohdat otetaan huomioon? Tästä näkökulmasta sosiaalipalveluihin sijoitetuissa ikääntyneiden palveluissa sekä päihde- ja mielenterveyspalveluissa sosiaalisten seikkojen huomioimista vahvistanee asiakastietojen kirjaaminen sosiaalihuollon asiakastietojärjestelmään. Tämä auttanee myös työntekijöiden kiinnittymistä sosiaalipalveluihin. Johtamisella on myös suuri merkitys siihen, miten kokonaisvaltaisesti asioita tarkastellaan.
Joissakin organisaatiorakenteissa terveydenhuollon palveluja on sijoitettu sosiaalipalveluihin. Näin on erityisesti lasten ja perheiden palveluissa, joissa palvelut ovat pitkälle integroituneita ja joita johtaa sosiaalihuollon ammattilainen.
Strategiasta palveluiden suunnitteluun
Joillakin alueilla hyvinvointialuestrategiaan liittyvä palvelustrategiatyö on vasta alkamassa. Toisilla hyvinvointialueilla sosiaali- ja terveydenhuollon palvelustrategia ja sen pohjalta laadittu järjestämis- tai toimeenpanosuunnitelma ovat valmistuneet. Niissä suunnitellaan jo palveluverkoston ja palvelujen uudistamista. Strategioita laadittaessa talouden koko kuva ei tosin ollut vielä tiedossa. Valtiovarainministeriö on päivittänyt pitkin matkaa hyvinvointialueiden rahoituslaskelmia. Talouteen vaikuttavat myös yleinen kustannusten nousu sekä palkkaratkaisut.
Hyvinvointialueiden strategia- ja suunnittelutyötä on tehty erilaisista lähtökohdista, erilaisilla resursseilla ja erilaisella osaamisella eri puolilla maata. Joillakin hyvinvointialueilla on käytössä sosiaalisen raportoinnin malli ja strategiatyössä on voitu hyödyntää rakenteellisen sosiaalityön tuottamaa tietoa alueen sosiaalisista ilmiöistä, ongelmista ja palvelutarpeista.
Sosiaalihuollon osaaminen ei ole ollut palvelustrategiatyössä kaikilla hyvinvointialueilla tasapuolisesti edustettuna. Myönteisiäkin esimerkkejä tosin on. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla palvelustrategiatyössä sosiaalihuollon kehittämistä vahvistaa sosiaalityön professiojohtajan tiimin kaksi sosiaalityön erityisasiantuntijaa.
Pohjois-Pohjanmaalla ollaan jo pitkällä sote-keskusten suunnittelussa. Siellä sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämissuunnitelma sekä talousarvio ja -suunnitelma vuosille 2023–2025 hyväksyttiin viime syksynä. Niissä on linjattu hyvinvointialueen sote-keskuksista ja palveluverkoston uudistamisesta. Pohjois-Pohjanmaalla puhutaan tarpeenmukaisista sote-keskuksista. Sote-keskusten määrään, palveluvalikoimaan ja sijoittumiseen hyvinvointialueella vaikuttavat mm. väestön palvelutarpeet, ikärakenne, etäisyydet, julkinen liikenne ja luontaiset asiointisuunnat, henkilöstön saatavuus, tilat sekä alueelliset erityispiirteet. Suunnitelmaluonnos tarpeenmukaisten sosiaali- ja terveyskeskusten määrittelystä ja määrästä Pohjois-Pohjanmaalla oli keväällä laajalla lausuntokierroksella. Sitä esiteltiin erilaissa info- ja kuulemistilaisuuksissa, ja palautetta kerättiin asiakkailta, asukkailta sekä eri sidosryhmiltä myös anonyymillä verkkokyselyllä.
Yhteenveto ja johtopäätökset
Sote-keskukset ovat käytännössä pitkälti terveyskeskuksia. Niissä tulisi vahvistaa sosiaalihuoltoa ja sosiaalipalveluja, jotta niistä syntyisi sote-keskuksia. Sama pätee digitaalisiin sote-keskuksiin, joissa digitaalisten sosiaalipalvelujen kehittäminen on vasta alkamassa.
Sote-keskukset näyttävät muotoutuvan erilaisiksi eri puolilla maata. Kullakin hyvinvointialueella on oma tapansa organisoida palveluja. Myös terminologia on kirjavaa. Toki hyvinvointialueet ovat keskenään erilaisia: maantiede, alueen historia, elinolot, toimintaympäristöt, aiemmat toimintatavat ja väestöpohja vaihtelevat.
Henkilöstön saatavuuden ongelmat yhdistävät hyvinvointialueita. Henkilöstöpula hankaloittaa toimintaa ja sen suunnittelua.
Monialaisesta työstä on kuitenkin jo ituja ja yleensä yhteinen ymmärrys on, että monialaisen tuen asiakkaiden tulee saada palvelunsa järkevästi monialaisesti yhteensovitettuna. Nähdään se, että asiakkaat ovat yhteisiä eikä asiakkaita tule siirtää palvelujärjestelmässä luukulta toiselle.
Tulevaisuuden sote-keskusohjelma on päättymässä tänä vuonna, vaikka varsinainen kehittämistyö on hyvinvointialueilla vasta pääsemässä vauhtiin. Mikäli hanketyön tuloksia halutaan hyödyntää sote-keskusten toiminnan kehittämisessä, sote-keskusohjelma tarvitsee siirtymävaiheessa jatkoa.
Tulevaisuudessa kehittämistyö olisi kuitenkin syytä saada osaksi perustyötä irrallisten hankkeiden sijasta. Kehittämistyön pitäisi myös lähteä alueiden omista tarpeista. Tätä varten hyvinvointi- ja yhteistyöalueille tarvitaan sosiaalihuollon lähtökohdista selkeät TKKI-rakenteet ja TKKI-toiminalle kestävä rahoitus.
Hyvinvointialueet etenevät eri tahtiin. Pisimmällä ovat ne alueet, joissa on jo ennen uudistusta tehty paljon kehittämistyötä ja panostettu alueellisiin ratkaisuihin. Tämä osoittaa sen, että kehittämistyö kantaa hedelmää pitkällä aikavälillä.