Sote-uudistus on sosiaalihuollolle valtava muutos. Ennen sitä viimeiset 160 vuotta sosiaalihuoltoa on toteutettu pääasiassa kuntapohjalta. Sote-uudistuksen rakennusvaihetta on nyt kestänyt alle kaksi vuotta. Hyvinvointialueiden organisaatiot on saatu pitkälti pystytettyä, mutta rakenteissa on vielä kehitettävää. Hyvinvointialueiden heikko talous ja ennakoitua suuremmat alijäämät ovat korostuneet julkisuudessa. Monilla hyvinvointialueilla on käyty yhteistoimintaneuvotteluja, joillakin jo useita. Samaan aikaan on henkilöstöpula. Säästöjä haetaan myös palveluverkkoa karsimalla ja palveluja keskittämällä. Jalkautuvan palvelutavan, joustavan työotteen ja digitaalisten palveluiden avulla sosiaalihuollon palvelut on kuitenkin pystytty hoitamaan. 

Muutosvaiheessa korostuu riittävän lähiesihenkilötyön merkitys 

Sosiaalihuollossa monien viranomaistehtäviä hoitavien sosiaalityöntekijöiden ja -ohjaajien toimenkuvat ovat muuttuneet. Suurissa organisaatioissa ne ovat yleisesti kapeutuneet. Kun sosiaalihuollon perusajatus lähtee ihmisen elämäntilanteen kokonaisuudesta, saattaa kapeutuva ammatillisuus johtaa siihen, että kokonaiskuva varsinkin haastavissa elämäntilanteissa olevien ihmisten osalta jää pinnalliseksi eivätkä palvelut kohtaa tarvetta. Laaja-alaisesta, palveluohjauksellisesta työotteesta hyötyisivät usein esimerkiksi ikääntyneet ja heidän omaishoitajansa. Tässä on kysymys suuresta asiakasryhmästä: yli 65-vuotiaista sosiaalihuollon asiakkaana on noin 19 prosenttia (Sosiaalihuollon asiakkaat 2023. Työpapereita 32/2024, THL).

Ennen uudistusta pienten kuntien sosiaalityöntekijät saattoivat vielä tehdä yhdennettyä sosiaalityötä, mutta se on nyt taakse jäänyttä. Suurissa organisaatioissa sosiaalityöntekijät ovat jo pitkään erikoistuneet mm. aikuissosiaalityöhön, gerontologiseen sosiaalityöhön, vammaistyöhön, lapsiperheiden sosiaalityöhön ja lastensuojeluun. 

Joillakin hyvinvointialueilla terveyssosiaalityöntekijöiden työ on organisoitu tai sitä ollaan organisoimassa uudelleen. Terveydenhuollon sosiaalityö on siirretty hallinnollisesti terveydenhuollon organisaatiosta sosiaalihuoltoon. Tämä mahdollistaa sen, että sairaalaympäristössä työskentelevät sosiaalityöntekijät voivat tehdä päätöksiä sosiaalihuollon virkavastuulla ja näin parantaa asiakkaiden asioiden sujuvaa hoitoa. 

Johtamisen osalta varsinkin ikääntyneiden palveluissa on terveydenhuoltotaustaisia johtajia. Mitä tämä merkitsee alalle? Johtamisella on suuri merkitys sille, millä orientaatiolla asioita tarkastellaan. Muissa sosiaalipalveluissa johtajien tausta on sosiaalihuollon osaajissa. 

Suuressa organisaatiossa etäisyys johdon ja muun henkilöstön sekä asiakkaiden välillä väistämättä kasvaa. Tällöin korostuu hyvä ja riittävä lähiesihenkilötyö, jonka merkitys korostuu etenkin muutosvaiheessa. 

Samanaikaiset yt:t ja henkilöstöpula – kuluttava yhtälö

Monilla hyvinvointialueilla on käyty tai käydään yhteistoimintaneuvotteluja, joillakin jo useita. Niiden seurauksena työnkuviin on yhä tullut muutoksia; asiantuntijoita on siirretty asiakastyöhön ja keskijohtoa vähennetty. Lomautukset ovat yleisiä. Samalla kaikkia hyvinvointialueita yhdistävät henkilöstön saatavuuden ongelmat. Vaikeuksia on rekrytoida erityisesti sosiaalityöntekijöitä, psykologeja ja useilla alueilla lähihoitajia sekä paikoin myös sosionomeja (amk). 

Henkilöstöpulaa paikkaamaan joudutaan usein käyttämään kallista vuokratyövoimaa, esimerkiksi ostamaan lähihoitajien työpanosta. Myös yksityisten sosiaalityöntekijöiden työpanosta ostetaan ”pakon edessä” paikoin edelleen, vaikka tämä on vastoin lainsäädäntöä. Sosiaalityöntekijöiden on hyvinvointialueilla oltava virkasuhteessa, sillä he käyttävät julkista valtaa.

Vanhusten ja vammaisten palvelujen vuokratyömarkkinat ovat tuoneet uuden, negatiivisen elementin, henkilöstökokonaisuuteen; kustannukset ovat nousseet, lyhytaikaiset sijaiset eivät tunne asiakkaita eivätkä osallistu työn kehittämiseen. Palvelutuotannossa vakituinen henkilöstö kuormittuu, kun sijaisten saatavuudessa on haasteita. Tämä lisää henkilöstön vaihtuvuutta erityisesti asumispalveluissa ja kotipalveluissa. Lisäksi joillakin alueilla henkilöstön vaihtuvuutta aiheuttaa ja saatavuutta vaikeuttaa tilojen huono kunto yksittäisissä toimipisteissä.

Asiakkaille henkilöstöpula näkyy monin tavoin. Esimerkiksi sosiaalityössä määräajat ylittyvät ja avun ja tuen saaminen viivästyy, jolloin asiakkaiden tilanteet usein vaikeutuvat. Työntekijöiden vaihtuvuus haittaa myös työn jatkuvuutta ja hankaloittaa näin asiakkaiden tilanteita.

Monilla alueilla on ollut erityisen vaikea saada täytettyä lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden vakansseja. Tämä näkyy myös lastensuojelun sosiaalityön henkilöstömitoituksessa. Kun lain mukaan yhdellä sosiaalityöntekijällä voi olla asiakkaana enintään 30 lasta, huhtikuussa 2024 lastensuojelun sosiaalityöntekijäkohtainen enimmäisasiakasmäärä ylittyi lähes kaikilla hyvinvointialueilla. Paras tilanne on Etelä-Karjalan hyvinvointialueella, jossa lastensuojelun sosiaalityöntekijällä oli huhtikuussa 2024 keskimäärin 18 lasta asiakkaana. Etelä-Karjalassa lastensuojelupalveluiden pitkäjänteinen kehittäminen alkoi jo Etelä-Karjalan sote-kuntayhtymän aikaan. (Tilastoraportti 31/2024, THL.)

Sosiaalityön tilannetta on haastanut valvontaviranomaisen linjaus tilapäisenä sosiaalityöntekijänä toimivan kelpoisuudesta. Linjaus aiheutti sen, että osa aiemmin määräaikaisena työntekijänä toimineista ei voinut jatkaa tehtävässään. Laillisuusvalvoja kumosi sittemmin linjauksen, mutta jo ennestään henkilöstöpulasta kärsineelle sektorille tilanne on ollut erityisen vaikea. Uusi lakiesitys (HE 132/2024) tilapäisenä sosiaalityöntekijänä toimivan kelpoisuudesta mahdollistaa järkevän toimintamallin, jossa tilapäisenä sosiaalityöntekijänä voi toimia tietyin kriteerein myös muu sosiaalihuollon osaaja kuin yliopistossa sosiaalityötä opiskeleva. Keskeistä on jatkossakin tukea sitä, että työssä olevat voivat pätevöityä kelpoisuusehdon täyttäväksi sosiaalityöntekijäksi, ja samalla varmistaa riittävä osaajaresurssi hyvinvointialueille.

Uusi rakenne mahdollistaa osaamisen systemaattisen kehittämisen 

Hyvinvointialueilla on satsattu henkilöstön ja esihenkilöiden koulutukseen, työnohjaukseen ja mentorointiin. 

Esimerkiksi Keski-Suomen hyvinvointialueen Hyvaks-akatemia järjestää johtamiskoulutusta yhteistyössä Jyväskylän oppilaitosten kanssa. Tämä mahdollistaa yhtenäisen koulutuksen hyvinvointialueen noin 600 esihenkilölle.

Lapin hyvinvointialueella yli 100 sosiaalityöntekijää aikuis- ja perhesosiaalityöstä on osallistunut palvelutarpeen arvioinnin valmennukseen. Valmennus auttaa luomaan yhteiset käytännöt palvelutarpeen arviointiin hyvinvointialueella.

Monilla hyvinvointialueilla on kehitetty myös erilaisia konsultaatiorakenteita osana moniammatillista työtä ja eri palveluiden yhteistyötä. Etelä-Pohjanmaalla on luotu konsultaatiorakenteita muun muassa mielenterveys- ja päihdepalveluiden sekä lapsi- ja perhepalveluiden välille ja Päijät-Hämeessä lastensuojelun ja lasten- ja nuorisopsykiatrian välille sekä neuropsykiatrian ja oppilashuollon välille. 

Yleensä on mahdollisuus myös lakikonsultaatioon esimerkiksi lastensuojelussa ja vammaispalveluissa.

Joillakin hyvinvointialueilla sosiaalialan osaamiskeskus toimii osana hyvinvointialueen kehittämisrakennetta, näin esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan, Keski-Suomen, Lapin ja Päijät-Hämeen hyvinvointialueilla. Sosiaalialan osaamiskeskusten rooli, asema ja määrä ovat tosin muuttumassa valtioneuvoston asetusmuutoksen seurauksena. Osaamiskeskusten toiminta ollaan keskittämässä viidelle yhteistyöalueelle, jotka edistävät sosiaalihuollon alueellista kehittämistä ja hyvinvointialueiden yhteistyötä. Ruotsinkielisen osaamiskeskuksen on määrä jatkaa valtakunnallisena toimijana. Osaamiskeskustoimintaa haastaa perusrahoituksen leikkaus, mikä väistämättä vaikuttaa kehittämistyöhön ja -mahdollisuuksiin. 

Avainkysymys on se, miten kehittämistyö turvataan jatkossa hyvinvointialueilla. Kehittämistyön on oltava osa hyvinvointialueen toimintaa, jotta toimintatapoja voidaan muuttaa.

Palveluverkkoa karsittu ja palveluita keskitetty

Hyvinvointialueiden palveluverkkoa on karsittu ja palveluita keskitetty. Suuret sote-keskukset ovat yleensä maakunnan keskuskaupungeissa. Lisäksi sosiaalipalveluita saa alueellisista sote-keskuksista. Sosiaalihuollon henkilöstöä on keskitetty entistä harvempiin toimipisteisiin, joista käsin työskennellään pienempiin kuntiin. Työntekijät liikkuvat ja tekevät kotikäyntejä. Jalkautuvan palvelutavan, joustavan työotteen ja digitaalisten palveluiden avulla sosiaalihuollon palvelut on pystytty hoitamaan. Pitkien etäisyyksien alueilla joudutaan palveluverkon suunnittelussa pohtimaan matkoihin kuluvaa aikaa.  

Säästöpaineiden takia on myös tehty lyhytnäköisiä ratkaisuja. Esimerkiksi joillakin hyvinvointialueilla luottamushenkilöt ovat päättäneet lakkauttaa vuodeosastoja ilman lisäresursseja kotihoitoon, ja ylipäänsä säästöpäätöksiä tehdään ilman päätösten vaikutusten arviointia.  

Tavallista on myös neuvonta- ja ohjauspalveluiden keskittäminen. Sitä pidetään järkevänä organisaatioissa, jotka ovat hajallaan eri puolilla. Asiakkaalle ei ole sinänsä merkitystä sillä, missä työntekijä on tai mistä tämä tulee, kun kyseessä on yleisen tason neuvonta. 

Uudistuksissa hyvinvointialueet ovat edenneet eri tahtiin. Uudet rakenteet näyttävät toimivan parhaiten niillä alueilla, jotka jo ennen sote-uudistusta ovat toimineet laajemmalla alueellisella pohjalla. Esimerkiksi Päijät-Häme on jatkanut samalla organisaatiolla ja palveluverkolla kuin ennen hyvinvointialueuudistusta. Palveluverkkoa ja palveluita on kehitetty asteittain. Monikanavainen sosiaalihuollon neuvonta ja ohjauspalvelu toimii koko alueella. Sosiaalihuollon palveluverkko on muotoutunut tarpeiden mukaisesti ja läheisyysperiaatetta tukien. Palvelut ja henkilöstö toimivat viidessä alueellisessa sote-keskuksessa, josta käsin tehdään kotikäyntejä tai tavataan asiakasta muissa kunnissa sijaitsevissa hyvinvointialueen palvelupisteissä.

Joillakin hyvinvointialueilla sosiaalityöntekijöiden päätösvaltaa palveluista on otettu asiakasohjausryhmille esimerkiksi lastensuojelussa ja vammaispalveluissa. Tätä perustellaan sillä, että asiakkaat saavat näin palveluita yhdenvertaisesti. Kuitenkin asiakkaan vastuusosiaalityöntekijä on lain mukaan vastuussa siitä, että asiakas saa tarvitsemansa avun ja palvelut. Miten kantaa vastuu, jos ei ole valtaa päättää asiakkaan saamista palveluista?  Asetelman tulisi olla toisin päin: asiakasohjausryhmällä tulisi olla ostopalvelukokonaisuus hallussaan ja sen tulisi palvella virkavastuulla toimivaa sosiaalityöntekijää, jolla on asiassa päätösvalta.

Asiakkaan näkökulmasta palveluverkko näyttää erilaiselta sen mukaan, miltä paikkakunnalta käsin sitä tarkastelee. Joillakin paikkakunnilla on jo entuudestaan totuttu pitkiin asiointimatkoihin, kun taas toisilla paikkakunnilla asuville pitenevät asiointimatkat ovat heikennys entiseen. 

Digitalisaatio edennyt rivakasti

Palveluverkon karsimisen vastapainoksi kehitetään erityisesti digitaalisia palveluita. Esimerkiksi Keski-Suomen digitaalisessa sosiaali- ja terveyskeskuksessa (www.omaks.fi) voi asioida mm. sosiaaliohjaajan tai perhetyöntekijän kanssa. Chat-keskustelua voi halutessaan käydä anonyymisti. Ammattilainen voi tarvittaessa avata myös videoyhteyden. Sivuilla voi myös pyytää ammattilaista ottamaan yhteyttä sähköisellä yhteydenottolomakkeella. 

Lapin hyvinvointialueella hyödynnetään asiakastyössä etäpalveluyhteyksiä, mistä on kokemusta jo pitkältä ajalta ennen sote-uudistusta. Lapissa on myös kehitetty digitaalisia yhteydenottokanavia ja chat-palveluita. Vastaavaa kehittämistyötä tehdään useilla hyvinvointialueilla.

Vaikka digipalvelut ovat löytäneet paikkansa ja palveluja käytetään, on kuitenkin syytä muistaa, että digipalvelut eivät ole synonyymi paremmalle asiakaskokemukselle eli sille, että asiakas oikeasti saa sellaista apua kuin tarvitsee (Hyytiälä 19.12.2023).

Asiakkaille on ensiarvoisen tärkeää saada helposti tietoa palveluista. Tässä ei ole kaikilla alueilla onnistuttu: verkkosivuilta ei välttämättä löydy ajantasaista tietoa eikä edes puhelinnumeroa, josta palveluista voisi tiedustella. Lisäksi osa sosiaalipalveluja tarvitsevista ei syystä tai toisesta voi käyttää digitaalisia palveluita. Joillakin alueilla on kehitetty tai ollaan kehittämässä sosiaalipalvelujen puhelinpalveluita digitaalisten palveluiden rinnalla. Yleensä ymmärretään toimivien neuvonta-, ohjaus- ja ajanvarauspalveluiden merkitys niin sosiaali- kuin terveydenhuollossa.  

Osana hyvinvointialueille siirtymistä monilla alueilla on otettu tai ollaan ottamassa käyttöön uudet asiakastietojärjestelmät. Tämä on valtava urakka, joka tulee vaatimaan paljon panosta myös asiakastyötä tekeviltä työntekijöiltä. Samaan aikaan valtakunnallisten digitaalisten Kanta-palveluiden käyttö laajenee sosiaalihuollossa, ja sitä koskevat koulutukset ovat meneillään. Tämä on suuri uudistus myös asiakkaille, kun he voivat jatkossa nähdä OmaKannassa omat sosiaalihuollon asiakastietonsa. Muutokset vaativat organisaatioissa kuitenkin huomattavasti nykyistä enemmän resursointia, sillä tutkimuksin on todettu, että työntekijät ovat edelleen tietämättömiä muutoksen tuomista dokumentoinnin eri vaiheista ja tietojärjestelmien kehittäminen on vielä kesken (esim. Ylönen 2024).

Rakenteellinen sosiaalityö tuo tiedontuotantoon uutta

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä velvoittaa hyvinvointialueet rakenteelliseen sosiaalityöhön osana niiden tehtäviä. Tämä kattaa mm. tiedon tuottamisen väestön hyvinvoinnista, sosiaalisten ongelmien tunnistamisen ja niihin vaikuttamisen.

Vaikka monilla alueilla on menossa erilaisia rakenteellisen sosiaalityön hankkeita, toiminta on vielä hajanaista ja hapuilevaa. Rakenteellisen sosiaalityön systemaattinen kehittäminen on vasta alkamassa. Parhaillaan haetaan ratkaisuja siihen, miten tietoa tuotetaan, kootaan ja käytetään. Nyt eri puolilla tuotettu tieto ei välity edes alan ammattilaisille. Rakenteellista tietoa tarvitaan kuitenkin sosiaalisten riskien arvioimiseen ja tuloillaan olevien ilmiöiden tunnistamiseen. Tietoa tulisi välittää myös ymmärrettävästi päätöksentekijöille; esimerkiksi tietoa muutosten vaikutuksista sosiaalihuollon palvelutarpeisiin ja kustannuksiin.

Ajankohtainen esimerkki sosiaalihuoltoon heijastuvista muutoksista näkyy sosiaaliturvan leikkausten kautta: Orpon hallituksen tekemistä sosiaaliturvan leikkauksista moni tuli voimaan keväällä 2024. Muutamassa kuukaudessa vaikutukset ovat näkyneet sosiaalityössä mm. häätöjen ja häätöuhkien määrän kasvuna. Leikkaukset ovat siten jo hyvin nopeasti lisänneet sosiaalityön tarvetta ja hyvinvointialueiden kustannuksia, kun asumista turvataan hyvinvointialueilta myönnettävällä harkinnanvaraisella tuella. 

Rakenteellisen sosiaalityön yksi ulottuvuus on yhteisötyö, jolla pyritään yhteisöjen vahvistamiseen ja ongelmien ehkäisyyn. Mitä paremmat sosiaalisen hyvinvoinnin edellytykset yhteisö tarjoaa, sitä vähemmän tarvitaan varsinaisia palveluja. Tässä työssä tarvitaan sosiaalityöntekijöitä ja muita sosiaalialan ammattilaisia. Kuinka käy sosiaalityön paikallis- ja yhteisötuntemuksen, kun sosiaalityö etääntyy ihmisten elinympäristöistä? Miten yhteisötyö saataisiin osaksi hyvinvointialueiden toimintaa ja kehittämisen kohteeksi? Hyvinvointialueet eivät voi olla pelkkiä palvelutehtaita vaan alueellisia toimijoita yhdessä alueensa kuntien, järjestöjen ja asukkaiden kanssa.