
Scifiä vai Supersankaruutta
Gerontologista sosiaalityötä korona-ajassa On kevättalvi 2020. Ajan keskellä peltoja ja koen olevani kuin tieteiselokuvassa. Yleensä vilkkaalla valtatiellä ei nyt näy muita autoja. Tien laidassa
Huoltaja-säätiön Sosiaalihuollon työ korona-ajassa -kirjoituskilpailulla haluttiin tehdä näkyväksi ja taltioida sosiaalihuollossa tehtävää työtä korona-aikana.
Kilpailuaikana 11.5.–5.8.2020 saapui 22 kirjoitusta. Kirjoituksia sai jättää omalla nimellään tai nimimerkillä.
Kirjoitukset kattavat sosiaalialalla tehtävän työn varsin monipuolisesti aina asunnottomien parissa tehtävästä työstä psykoosipoliklinikan sosiaalityöhön ja lastensuojelusta kehitysvammaisten työtoimintaan. Kirjoituksia tuli myös eri puolilta Suomea pienistä maalaiskunnista isoihin kaupunkeihin.
Kilpailun arvosteluraadin puheenjohtajana toimi Helsingin yliopiston hyvinvointipalveluiden professori Marketta Rajavaara ja jäseninä Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimituksen esimies Saska Saarikoski sekä sosiaalihuollon projektipäällikkö Katri Ylönen Jyväskylästä.
Arvosteluraati kokoontui 8.10.2020 etäyhteyksien välityksellä. Raati perehtyi kirjoituksiin ilman tekijätietoja.
Raadin mielestä kirjoitukset ovat kautta linjan kiinnostavia, mutta kirjallisen ilmaisun taso vaihtelee. Palkituissa kirjoituksissa korostuu sisällön lisäksi kirjallinen elävyys sekä apua tarvitsevan asiakkaan läsnäolo. Kolmen palkinnon saajan lisäksi raati päätti antaa kaksi kunniamainintaa.
Arvosteluraati asetti yksimielisesti ensimmäiselle sijalle Kirsi Sihvon gerontologista sosiaalityötä kuvaavan kirjoituksen. Raadin mielestä teksti on kirjallisesti ansiokas; maalaisympäristön kuvaus on elävää ja kirjoituksesta pystyy aistimaan vahvasti tilanteen. Kirjoitus tuo hyvin esiin syrjäseudulla asuvien iäkkäiden ihmisten arjen koronan keskellä.
Toiselle sijalle arvosteluraati asetti nimimerkki Jonna Marian kolmen runon sarjan. Runot ovat arjenmakuisia, ilmaisuvoimaisia ja niissä tavoitetaan hienosti työntekijöiden mielentilojen muutos koronakeväästä kohti syksyä.
Kolmannelle sijalle arvosteluraati asetti nimimerkki Elinan kirjoituksen Kosketuksia koronan varjossa. Kirjoitus alkaa vahvasti lapsen näkökulmasta ja palaa taas lopussa lapseen. Kirjoituksessa koskettaa erityisesti ymmärrys pienen lapsen maailmasta.
Kunniamaininnan saivat nimimerkki Anni Maan kirjoitus Hypätkää, nyt on korona! sekä sosiaalityöntekijä Nina Pietiläinen-Guillardin kirjoitus Katukaupassa ei ole käsidesiä. Molemmissa kirjoituksissa kuvataan koskettavasti haavoittuvassa asemassa olevien asiakkaiden arkea, Anni Maan kirjoituksessa kehitysvammaisten arkea ja Nina Pietiläinen-Guillardin kirjoituksessa huumeriippuvaisen arkea urbaanissa ympäristössä.
Kaikki kilpailuun tulleet kirjoitukset ovat alla luettavissa. Niitä voi vapaasti hyödyntää esimerkiksi tutkimuskäyttöön.

Gerontologista sosiaalityötä korona-ajassa On kevättalvi 2020. Ajan keskellä peltoja ja koen olevani kuin tieteiselokuvassa. Yleensä vilkkaalla valtatiellä ei nyt näy muita autoja. Tien laidassa

Kolmen runon sarja I Maaliskuu 2020: Auttajan pelko Aluksi heräsi taistelutahto Minun vastuulleni uskotuille Hymyssä suin vakuutin Tästä kyllä selvitään! Mutta mielen takana Alkoi

Välillemme on revennyt kuilu. Sinisilmä, 10 kk, väläyttää katseen kuilun toiselta reunalta, ymmärtämättä, mitä on tapahtunut. Minua sitovat äkkiä asetetut rajoitukset, lähelleni ei voi tulla.

Hyvin nopeasti, yhdessä maaliskuisessa päivässä, tuli muutos; kuin tipahdus kaivoon, josta ääni ei kuulu, on ahdasta ja valo näyttäytyy häilyvänä jossain ihan liian kaukana. Alihankintatyöt

Ei tälle kaverille maistu ruoka eikä elämä. Villavat krakulit tunsivat hyvin hänet aikoinaan. Ja hän tunsi puolestaan niistä jokaisen. Uuhet ja pässit luottivat häneen, samoin
Tuijotin tyhjää tietokoneen näyttöä, teamskokous oli ohi ja ajattelin, että on soiteltava kaikki aikavaraukset läpi. – Anteeksi, joudun perumaan… poikkeustilanne. Puheluiden jälkeen jupisin ääneen ja
Tanskalainen teologi ja filosofi Sören Kierkegaard (1813–1855) kirjoittaa ”Jos haluan onnistua johdattelemaan jonkun ihmisen tiettyyn päämäärään, minun on ymmärrettävä hänen tämänhetkinen tilansa ja aloitettava juuri
Kevättalvella 2020 meidän kaikkien arki nytkähti uuteen asentoon. Maailmasta kodin seinien ulkopuolella tuli yhtäkkiä uhkaava. Koronatartunta, näkymätön paha, vaani kaikkialla, eikä siltä ehkä välttyisi, vaikka
Tätä kirjoittaessani eletään elokuun puoliväliä 2020. Viimeisten 6 kuukauden aikana työssäni on tapahtunut paljon muutoksia, mutta toisaalta työn keskeiset toimintatavat ovat pysyneet samoina. Työskentelen sosiaaliohjaajana
On helmikuu 2020. Istun asiakkaani kanssa työhuoneeni sohvalla ja keskustelemme työnhausta. Kielimuuri hankaloittaa välillä keskustelua, joten käytän apunani kuvia, elekieltä ja välillä piirrän paperille asiakkaan
Alkukevät Helsingissä vuonna 2020. Olen väsynyt työssäni päihdepalveluissa. Oikea käsi ei tiedä mitä vasen tekee, yksikön rakenteet tuntuvat pettävän, jokainen selviää, miten parhaiten taitaa. Olen
Etätyön ja etäopiskeluiden alkamisesta toisella asteella tiedotettiin maaliskuussa 2020. Jäimme nopeasti etätyöhön ja opiskelijat etäopiskelemaan. Kaikki alkoi todella nopeasti ja itse toisen asteen opiskelukuraattorina en
Se päivä oli seitsemästoista huhtikuuta, kun päätin tehdä sen. Tulen muistamaan sen koko loppuelämäni ajan, koska se on myös tyttäreni syntymäpäivä. Olin jälleen kerran sopinut
On sanomattakin selvää, että korona herättää kaikissa meissä epävarmuutta ja pelkoa. Tätä pelkoa kenties lieventää median esiintuomat sankaritarinat etulinjan eri ammattiryhmien työntekijöistä, jotka urheasti ja
Läsnäoloa, kohtaamista, rinnalla kulkemista. Yhdessäoloa, yhteisöllisyyttä, konkreettista yhdessä tekemistä. Sitä oli oma tavallinen työni sosiaalialalla ennen koronaviruspandemiaa. Maaliskuinen perjantai 13. päivä muutti kaiken melkein kertaheitolla.
Koronapandemia on muuttanut äkillisesti koko yhteiskunnan toimintaa ja sen vaikutukset ovat heikentäneet monen heikommassa asemassa olevan ryhmän olosuhteita. Koronapandemian vaikutukset ovat kohdistuneet myös haavoittuvassa asemassa
Työympäristö: Sosiaalihuollon palvelut, vammaispalvelut, vammaisten työ- ja päivätoiminta, vammaisten asumispalvelut Olen koulutukseltani sosionomi ja työskentelen pääkaupunkiseudulla kehitysvammaisten henkilöiden päivätoiminnan ohjaajana. Itse olen aina kokenut työtehtäväni
Heinäkuinen kotikäynti alkoi aivan kuin kotikäynti entiseen, hyvään aikaan. Siihen aikaan, jota elettiin ennen kevättä 2020 ja koronapandemiaa. Pakkauduimme yhdessä sosiaaliohjaajan kanssa autoon. Saavuttuamme perille
Käynnistän auton ja kollegani vieressäni alkaa soittelemaan asiakkaita läpi. ”Oletko kotosalla siihen normaaliin aikaan, jos tuomme ruoan? Eihän sinulla ole flunssan oireita?” kollegani varmistelee. Lähdemme
Helmikuun puoliväli: innolla uuteen harjoitteluympäristöön Tästä se alkaa, neljänkymmenen päivän harjoitteluni lastensuojelussa. Joulukuussa hain opintovapaata helmikuun puolivälistä huhtikuun puoliväliin, ja sitten pidän vielä pari viikkoa
Helsingin kaupungin palveluissa työtoiminnan järjestäminen paikantuu Sosiaali- ja terveystoimialalle, työikäisten palveluihin, nuorten palveluihin ja aikuissosiaalityöhön. Helsingin omissa työtoimintapaikoissa eli Pakilan työkeskuksessa, Uusix-verstailla ja Avotyötoiminnassa saa
Äkkipysäys hiljensi kadut, kaupat ja työtoiminnat Pikkukunnan asukkaiden elämä järkkyi monella lailla huhtikuussa. Etelän uutisia kuunnellessa ja katsellessa monelta menivät aamupullat toistuvasti väärään kurkkuun. Alkoi