Etätyön ja etäopiskeluiden alkamisesta toisella asteella tiedotettiin maaliskuussa 2020. Jäimme nopeasti etätyöhön ja opiskelijat etäopiskelemaan. Kaikki alkoi todella nopeasti ja itse toisen asteen opiskelukuraattorina en olisi arvannut mitä se toisi tullessaan. Samalla perusaste jäi etäopiskelemaan ja itselläni työn ohessa oli kaksi peruskoululaista kotona.
Ensimmäiset viikot olivat uuteen totuttelemista. Toki etätyömahdollisuus oli ollut aiemminkin, mutta tämä oli ihan toista. Opiskelijoille tuli tiedotettua omista palveluista ja mahdollisuudesta kontaktiin koronapandemiankin aikana. Niitä sitten alkoikin tulla. Eihän ne ongelmat mihinkään kadonneet koronan aikana. Ennemminkin tuntui osalla syvenevän. Opiskelijoilla oli koronasta johtuvaa ahdistusta, päihdeongelmat ja mielenterveysongelmat eivät kadonneet mihinkään sekä osa ei pysynyt etäopiskeluissa mukana. Itse kovan työmoraalin omaavana halusin tarjota mahdollisimman hyvää palvelua myös koronan aikana, että olisi kokemus siitä, että joku edes koronankin aikana kuuntelee.
Monia hyviä käytäntöjä tuli käyttöön: Skypet, Teamsit, Google Meet-palvelu. Opiskeluhuolto otti käyttöön nuorille myös Discord-palvelun. Suurimmaksi osaksi kuitenkin perinteinen puhelu oli se, millä opiskelijat ja huoltajat halusivat opiskelukuraattorin pitävän yhteyttä. Yhteistyötä eri tahoihin oli todella paljon, niin oppilaitosten sisäisiä kuin ulkopuolisiakin tahoja. Itselleni työalueena kuuluu sekä ammatillisen puolen että lukion opiskelijat, yhteensä yli 800 nuorta ja aikuista.
Koronakevät kului ja etätyöt jatkuivat, koronakevään aikana tehdyt tilastot näyttivät opiskelukuraattorin työn osalta opiskelijakontakteja olleen eri opiskelijoille yli 30, joista osa oli huoltajakontakteja. Näiden kontaktien sisällä oli hieman yli 200 kontaktia, joista yli 100 puhelimitse tapahtuvaa ohjaus- ja tukikontaktia, muut kontaktit muita puheluita ja sähköistä viestintää sekä kirjallista työtä. Omaa työtä oli vaikea rajata. Samalla yritti hoitaa kahden alaikäisen kouluhommia. Välillä jaksaminen oli todella vähissä. Samaan aikaan media hehkutti terveydenhuollon ammattihenkilöiden hienoa työtä, mutta sosiaalialan ammattilaiset tunnuttiin unohtaneen. Välillä suututti.
Oman kesäloman lähestyessä työkaverit huomasivat ja sanoivat, että käyn ylikierroksilla. En myöskään nukkunut kunnolla, migreenini tuntui pahenevan ja ensimmäisen kerran jouduin migreenin vuoksi sairaalaan migreenitiputukseen, koska mikään muu ei enää auttanut.
Viimein hakeuduin työterveyteen ja jouduin sairauslomalle. Diagnoosi: yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, kun työuupumus ei ole diagnoosi. Koko kesälomani ajan olen ollut sairauslomalla, kolme kertaa olen käynyt työterveyslääkärillä. Ensimmäisellä ajalla vain itkin, toisella kerralla osan ajasta itkin ja kolmannella kerralla pystyin jo hieman järkevästi palastelemaan tilannettani. Ymmärsin, että olen hoitanut ja ollut huolissani kaikista muista unohtaen kokonaan itseni. Onneksi minulla on hyviä, ihania ja fiksuja työkavereita sekä esimies.
Sairauslomani aikana olen pyrkinyt muuttamaan asioita: olen kuunnellut äänikirjoja tietoisesta läsnäolosta, opetellut tietoisen läsnäolon harjoituksia, jättänyt kaiken kuormittavan liikunnan sekä nukkunut. Ensimmäiset kaksi viikkoa sairauslomallani nukuin yhdeksän-yhdentoista tunnin yöunia. Tuntui siltä, että olen kuolemanväsynyt. Nyt lähiaikoina on tuntunut välillä siltä, että olen ollut pirteä kun herään.
Työhön palaan ensi viikolla ja olemme esimiehen kanssa sopineet työasioista palaverin kahden viikon sisällä. Olemme koolla koko opiskeluhuollon osaajat: minä: toisen asteen opiskelukuraattori, toisen asteen psykologi sekä meidän esimies. Lisäksi mukaan tulee toisen asteen terveydenhoitaja ja hänen esimiehensä. Työhön palaaminen mietityttää ja stressaakin. Mitä jos palaan samaan? Olenko oppinut mitään? Miten muistan huolehtia itsestäni?
Tästä kirjoituksestani tuli hieman erilainen kuin mitä ehkä tässä kilpailussa haettiin, paljon olemme me sosiaalialan ammattilaiset tehneet ja paljon olemme venyneet. Välillä itse pohdin ja mietin sitä, että millä hinnalla? Me sosiaalialan ammattilaiset venymme aina asiakkaidemme asioissa, kehitämme ja kehitymme. Paljon nytkin jää työhöni käyttöön niitä menetelmiä ja digiosaamista, mitä aiemmin siinä ei niin paljon ollut. Tärkeää on kuitenkin muistaa se, että sosiaalialan työtä tekee ihminen ja myös se ihminen voi väsyä.
Riikka Nieminen
Toisen asteen opiskelukuraattori