Palveluiden ja etuuksien nykyistä parempi yhteensovittaminen on sosiaaliturvauudistusta valmistelevalle komitealle asetettu tavoite. Sosiaaliturvan uudistamiseen sisältyy toimeentulotuen kokonaisuudistus, jonka valmistelu on aloitettu tänä vuonna. Tavoitteena on vahvistaa toimeentulotuen luonnetta viimesijaisena ja väliaikaisena etuutena sekä ehkäistä syrjäytymistä ja tukea henkilön itsenäistä selviytymistä.
Jo yli sata vuotta sitten valtion vaivaishoidon neuvoja Bruno Sarlin (1878–1951) tarkasteli viimesijaisen turvan eri ulottuvuuksia Köyhäinhoitolehden kirjoituksissaan. Hän pohti kysymystä köyhäinhoidon tarkoituksesta, tavoitteista ja tosiasiallisista vaikutuksista. Keskeistä oli kysymys yhteisestä ja yksityisestä vastuusta. Selvää oli, että hädänalaisia tuli auttaa. Mutta samalla piti poistaa niitä yhteiskunnallisia epäkohtia ja ehkäistävä niitä syitä, joiden seurauksena köyhäinhoitoa usein tarvitaan. Tärkeää oli katkaista ylisukupolvisen köyhyyden ketju.
Bruno Sarlinille oli selvää henkilökohtaisen avun ja tuen merkitys. Pelkkä materiaalinen apu ei riitä. Avuntarvitsijoita oli johdatettava omavaraiseen elämään ja riippumattomuuteen.
Sadassa vuodessa monet asiat ovat muuttuneet, mutta viimesijaista turvaa koskevat kysymykset ovat yhä pitkälti samat. Miten meidän aikanamme vastataan näihin kysymyksiin? Muun muassa näihin kysymyksiin haettiin vastausta XX Bruno Sarlin -seminaarissa, jonka Huoltaja-säätiö järjesti yhdessä Sosiaalipoliittisen yhdistyksen kanssa 3. joulukuuta.
Seminaarin aineistot
Seminaarin avaus: Marja Heikkilä, Huoltaja-säätiön hallituksen puheenjohtaja
OSA I: Lähtökohtia viimesijaisen turvan ja palvelujen yhteensovittamiseen
Miten sosiaalihuoltolaki velvoittaa eri tahoja toimimaan yhdessä asiakkaan eduksi
Laura Kalliomaa-Puha, sosiaalioikeuden professori, Tampereen yliopisto
Toimeentulotukiuudistusten tavoittamattomat tavoitteet
Paula Saikkonen, tutkimuspäällikkö, THL
Tulevaisuuden toimeentulotuki: digitalisaation uhat ja mahdollisuudet toimeentulotuessa
Minna van Gerven, sosiaalipolitiikan professori, Helsingin yliopisto
OSA II: Tässä mennään
Päätyminen työnhakuvelvoitteettomaksi työnhakijaksi – palvelujen ja etuuksien tarkastelua
Minna Kivipelto, sosiaalityön työelämäprofessori, Jyväskylän yliopisto
Toimeentulotuen saajien terveys – mittarina palveluiden ja etuuksien käyttö
Tuija Korpela, tutkija, Kela
Lapsiperheet toimeentulotuen saajina
Mia Tammelin, sosiaalipolitiikan apulaisprofessori, Tampereen yliopisto
Asiakkaiden tilanne hyvinvointialueella sosiaaliturvaleikkausten jälkeen
Elina Perkiö, kehittäjäsosiaalityöntekijä, Pirha