Sosiaalinen kestävyys korona-aikana

Vuoden 2020 Bruno Sarlin -seminaarissa tartuttiin ajankohtaiseen aiheeseen, sosiaaliseen kestävyyteen korona-aikana. Tilannetta peilattiin Bruno Sarlinin aikaan, jolloin espanjantauti raivosi maailmalla.

Runsas vuosisata sitten Suomen sisällissota oli vasta päättynyt. Vankileireillä virui huonokuntoisia ihmisiä. Elintarvikkeista oli huutava pula. Viipurin lääniin saapui tuhansia pakolaisia Venäjältä. Vanhojen kulkutautien lisäksi raivosi espanjantauti epidemia-aaltoina.

Köyhäinhoitolehden ensimmäisenä päätoimittajana vuonna 1912 aloittanut valtion vaivaishoidon neuvoja Bruno Sarlin (1878–1951) jätti päätoimittajan tehtävät vuoden 1919 alusta silloisen sosialihallituksen köyhäinhoidon ylitarkastajalle Väinö Juuselalle, mutta jatkoi edelleen lehden toimituksessa. Samassa yhteydessä lehden nimi muutettiin Huoltajaksi.

Vuosina 1918–1920 ilmestyneissä lehden numeroissa kerrotaan, miten apua saatiin Suomen sotaorpojen ja muiden vähäväkisten auttamiseksi Amerikkaa myöten. Mr. Hooverin lahjoitus oli 45 000 dollaria kuukausittain neljän kuukauden aikana Suomen lasten avustamiseksi elintarpeilla. Amerikan Punaiselta Ristiltä tuli Viipurin lääniin elintarvikeapua Venäjältä tulleiden pakolaisten sekä kuntien kaikkein köyhimpien asukkaiden auttamiseksi.

Erityisen tuhoisasti espanjantauti oli raivonnut Lapissa. Yksin Inarissa oli jäänyt sen takia satakunta orpolasta, uutisoitiin Huoltajassa. Vihdoin vuoden 1920 lopulla Inariin saatiin perustettua lastenkoti, kun köyhän kunnan tueksi kerättiin avustuksia ympäri maan.

Bruno Sarlin kirjoittaa lehdissä siitä, miten tärkeää on, että kunnallinen köyhäinhoito viipymättä pelastaa tulevan sukupolven idut mieron, kerjuun ja siveellisen myrkytyksen polulta. Hän oli huolissaan myös köyhäintalojen asukkaiden selviämisestä ankarissa oloissa ja patisti kuntia vastuunkantoon: Kaikki nämä elintarpeet ovat kyllä nykyään korkeassa hinnassa, mutta korkeampaan hintaan on toki arvosteltava ihmisen henki ja sivistysvaltion valistuneen yhteiskunnan kunnia. Yli koettelemusten päiväin on päästävä ja velat tasattavat tulevaisuudessa. Kehnoa on, elleivät kunnallisviranomaiset pane kaikkeansa likoon pelastaakseen julkisten armeliaisuuslaitosten lainsuojaamia vanhuksia nälkäkuolemasta niin kauan kuin siihen vielä on rahalla tilaisuutta.

Miten sosiaalihuolto toimii tämän ajan poikkeuksellisissa oloissa? Miten nyt selviämme yli koettelemusten päiväin? Miten pitkän varjon tämä aika jättää tuleville polville?

Muun muassa näitä kysymyksiä tarkasteltiin XVI Bruno Sarlin -seminaarissa, joka koronarajoitusten vuoksi järjestettiin poikkeuksellisesti webinaarina. Huoltaja-säätiö järjesti webinaarin yhteistyössä Sosiaalipoliittisen yhdistyksen kanssa 11. joulukuuta. Webinaari-lähetyksen tuotti Kunta.tv.

Seminaarin yhteydessä julkaistiin Huoltaja-säätiön julkaisu Sosiaaliala uudistuu – tietopohjan ja vuorovaikutuksen kysymyksiä, jonka ovat toimittaneet Lea Suoninen-Erhiö, Anneli Pohjola, Mirja Satka ja Jenni Simola. Verkkojulkaisu löytyy täältä.

Seminaarin aineistot

Sosiaalialan työ korona-ajassa – Huoltaja-säätiön kirjoituskilpailun satoa
Marketta Rajavaara, hyvinvointipalveluiden professori, Helsingin yliopisto

Pohdintaa sosiaaliturvan joustavuudesta koronaepidemian aikana
Minna Kivipelto, tutkimuspäällikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Pandemia, hyvinvointi, sosiaalityö
Otteita kansainvälisestä tutkimuksesta 2020
Timo Harrikari, sosiaalityön professori, Lapin yliopisto

Kirjan julkistus
SOSIAALIALA UUDISTUU
Taustaa ja visioita
Ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja esitteli Huoltaja-säätiön kokoomateoksen taustaa ja tarkoitusta

Seminaarit