Huoltaja-säätiön lausunnoissa sosiaalihuoltolain ja siihen kytkeytyviin lastensuojelulain uudistusesityksiin linja on selvä: nyt ei ole oikea aika uudistaa sisältölakeja.
Huoltaja-säätiön sosiaalihuollon asiantuntijaryhmän näkemyksen mukaan sosiaalihuollon uudistamista ja lastensuojelun kehittämistä olisi viisasta tässä vaiheessa jatkaa viemällä sote-uudistusta eteenpäin, sillä sen toteuttaminen on vasta alkuvaiheessa.
Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu siirtyi hyvinvointialueille 1.1.2023. Sote-uudistus on ollut sosiaalihuollolle valtava muutos. Ennen sitä viimeiset 160 vuotta sosiaalihuoltoa on toteutettu pääasiassa kuntapohjalta.
Hyvinvointialueiden ensimmäisinä toimintavuosina niiden organisaatiot on saatu pystytettyä ja toimintatavat pitkälti yhtenäistettyä. Hyvinvointialueet etenevät eri tahtiin. Joillakin alueilla sosiaali- ja terveydenhuollon uusia toimintamalleja ja innovaatioita on jo otettu käyttöön. Pisimmällä ovat ne alueet, joissa jo ennen uudistusta oli tehty paljon kehittämistyötä ja panostettu alueellisiin ratkaisuihin.
Huoltaja-säätiön sosiaalihuollon asiantuntijaryhmän näkemyksen mukaan sosiaalihuollon uudistamista ja lastensuojelun kehittämistä tulee jatkaa ottamalla huomioon sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuus. Valtavan hallinnollisen muutoksen jälkeen tarvitaan työrauhaa asiakaslähtöisten palvelurakenteiden ja asiakastyön kehittämiseen sekä sote-integraation mukanaan tuomien mahdollisuuksien hyödyntämiseen. Sen jälkeen on aika tarkastella, mitä on saatu aikaan ja arvioida kattavasti muutostarpeita. Tähän vaiheeseen sote-uudistusta sopisi sosiaalihuollon lainsäädännön kokonaisuudistus. Se edellyttää taustakseen monipuolisen valmistelun ja tutkimus- ja selvitystoiminnan.
Uudistuksen pohjaksi tarvitaan myös laaja-alaista ja avointa yhteiskunnallista keskustelua sosiaalihuollon merkityksestä, tehtävistä ja vastuusta pitkällä aikavälillä. On myös haettava yhteistä näkemystä sosiaalihuollolla tarjottavan tuen ja turvan laajuudesta, ihmisten omasta ja omaisten vastuusta sekä tulojen ja varallisuuden merkityksestä. Keskusteluun on nostettava kysymykset elämänlaadusta, lähiyhteisöjen merkityksestä ja oikeudesta arvokkaaseen elämään myös ihmiselämän viimeisinä vuosina. Väestön ikääntyminen ja tuen tarpeiden odotettavissa oleva lisääntyminen, julkisen talouden tila sekä tulevien sukupolvien oikeudet edellyttävät tällaista lähestymistapaa.
Edellä esitetty ei poissulje sitä, etteikö Huoltaja-säätiön sosiaalihuollon asiantuntijaryhmä näkisi lausunnolla olleissa uudistusesityksissä sinänsä kannatettavia tavoitteita, kuten sosiaalihuoltolain ensisijaisuus sosiaalihuollon erityislakeihin nähden sekä sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen aseman ja ensisijaisuuden vahvistaminen asiakkaan tuen tarpeisiin vastaamisessa. Myös tavoitteet lapsiperheiden varhaisen tuen vahvistamisesta ja ylipäänsä avopalveluja painottavan palvelurakenteen vahvistaminen ovat kannatettavia.
Esityksissä ei ole kuitenkaan otettu realistisesti huomioon samanaikaisesti tavoiteltuja taloudellisia säästöjä. Uudistusten toteutusaikataulu on myös epärealistinen. Pelättävissä on, että jo muutenkin ylikuormittunut sosiaalihuollon henkilöstö ei selviä tällaisesta tilanteesta.
Esityksiin liittyy kokonaisuutena muitakin riskejä, kuten asiakkaiden eriarvoisuuden lisääntyminen asuinpaikan perusteella sekä haavoittavassa asemassa olevien asiakkaiden heikentyvät mahdollisuudet saada oikea-aikaista ja riittävää tukea.
Huoltaja-säätiön lausunnot