Muutama vuosi sitten tekoäly nähtiin sosiaalipalveluissa vielä kaukaisena tulevaisuuden teknologiana, mutta se on kehittynyt vauhdilla. Vuonna 2025 olemme siirtyneet jo käytännön kokeiluihin: hyvinvointialueet pilotoivat tekoälyavusteista kirjaamista, reaaliaikaista tulkkausta ja monikielistä sisällöntuotantoa. Samaan aikaan keskustelu tekoälyn soveltuvuudesta sosiaalityöhön on laajentunut. Mitä tekoäly voi oikeasti tehdä? Missä kulkee eettisesti ja ammatillisesti hyväksyttävän käytön raja? Ja ennen kaikkea – millaista sosiaalityötä tekoäly mahdollistaa?
Sosiaalialan murros ja tekoälyn lupaus
Sosiaalityö on tietointensiivistä, sääntöpohjaista ja monitoimijaisen verkoston keskellä tapahtuvaa asiantuntijatyötä. Ammattilainen käsittelee päivittäin valtavan määrän tietoa: asiakasdokumentteja, palvelusuunnitelmia, muistiinpanoja, päätöksiä, ohjeita ja lakeja. Samaan aikaan työn ytimessä ovat asiakastapaamiset, moniammatilliset työryhmät, inhimillinen vuorovaikutus, eettinen harkinta ja arvoperustainen päätöksenteko.
”Sosiaalityön arjen suurin haaste on yhdistää tiedonhallinnan vaatimukset ja inhimillinen kohtaaminen.”
Sosiaalityön arjen suurin haaste on yhdistää tiedonhallinnan vaatimukset ja inhimillinen kohtaaminen. Tekoälyn lupaus liittyy juuri tähän rajapintaan. Oikein käytettynä se voi keventää tiedonhallinnan kuormaa, vapauttaa aikaa kohtaamiseen ja tukea harkintaa, ei korvata sitä.
Meneillään olevien tekoälypilottien viesti on käytännössä sama, tekoäly on tullut sosiaalipalveluihin työn tueksi. Muutaman esimerkin mainitakseni: Varsinais-Suomessa se kuuntelee ja kirjaa, Länsi-Uudellamaalla se tulkkaa reaaliaikaisesti, Apotissa se tiivistää asiakasmerkintöjä ja valtakunnallisessa SOTE AI -ekosysteemissä se oppii eettisiä rajoja. Enää ei ole kyse teknologiasta sinänsä, vaan työn uudesta rytmistä, jossa ”kone” kirjoittaa, mutta ihminen/työntekijä ymmärtää.
Mihin tekoäly soveltuu sosiaalipalveluissa?
Tekoäly on sosiaalipalveluissa parhaimmillaan työn tukena, ei päätöksentekijänä. Sen suurin hyöty näkyy tehtävissä, joissa se keventää arjen rutiineja ja jäsentää monimutkaista tietoa. Automaattiset kirjausluonnokset, asiakastietojen tiivistykset ja muistioiden luonnostelu helpottavat hallinnollista kuormaa. Samalla monikielinen sisällöntuotanto ja reaaliaikainen tulkkaus lisäävät palvelujen saavutettavuutta ja vahvistavat kielellistä tasa-arvoa.
Myös asiakaspalautteen analysointi tekoälyn avulla auttaa tunnistamaan kehittämiskohteita ja nousevia ilmiöitä. Päätöksentekoa ja harkintaa ohjaavat tekoälysovellukset, kuten ennakoiva riskianalyysi lastensuojelussa tai toimeentulotuen päätöksenteon automatisointi, vaativat vahvaa eettistä ja juridista pohjaa. Niihin liittyy riskejä puutteellisesta ja vinoutuneesta datasta nousevista ratkaisuista, jotka voivat horjuttaa oikeudenmukaisuutta ja kaventaa yksilöllistä harkintaa.
Työntekijän harkinta säilyy ytimenä
Sosiaalityön perusta on aina inhimillisessä arvioinnissa ja moraalisessa vastuussa. Tekoäly voi tarjota tietoa ja näkökulmia päätösten tueksi, mutta ihminen tekee lopullisen ratkaisun. Näin tekoäly ei korvaa ammattilaista, mutta se voi antaa enemmän aikaa olla ammattilainen.
Kaisa Kostamo-Pääkkö
Kirjoittaja on Huoltaja-säätiön hallituksen ja säätiön sosiaalihuollon asiantuntijaryhmän jäsen. Yhteiskuntatieteiden tohtori Kaisa Kostamo-Pääkkö työskentelee kehitysjohtajana Lapin hyvinvointialueella.