Aika ajoin on nostettu esille kysymys sosiaalietuuksien ja palveluiden eriparisuudesta. Huono-osaisen, monisyisten ja kasautuvien ongelmien kanssa kamppailevan ihmisen vaikeudet harvoin ratkeavat vain taloudellisilla etuuksilla. Rinnalle tarvitaan usein sosiaalista tukea, palveluita ja kuntoutusta.
Sosiaaliturvauudistusta valmistelevan komitean tehtäväksiannossa on yhtenä tavoitteena palvelujen nykyistä parempi yhteensovittaminen etuuksiin. Sosiaaliturvan uudistamiseen sisältyy toimeentulotuen kokonaisuudistus, joka on kirjattu nykyisen hallituksen ohjelmaan. Sen valmistelu on aloitettu tänä vuonna. Tavoitteena on vahvistaa toimeentulotuen luonnetta viimesijaisena ja väliaikaisena etuutena sekä ehkäistä syrjäytymistä ja tukea henkilön itsenäistä selviytymistä.
Yli sata vuotta sitten valtion vaivaishoidon neuvoja Bruno Sarlin (1878–1951) tarkasteli viimesijaisen turvan eri ulottuvuuksia Köyhäinhoitolehden kirjoituksissaan. Hän pohti kysymystä köyhäinhoidon tarkoituksesta, tavoitteista ja tosiasiallisista vaikutuksista. Keskeistä oli kysymys yhteisestä ja yksityisestä vastuusta. Selvää oli, että hädänalaisia tuli auttaa. Mutta samalla piti poistaa niitä yhteiskunnallisia epäkohtia ja ehkäistävä niitä syitä, joiden seurauksena köyhäinhoitoa usein tarvitaan. Tärkeää oli katkaista ylisukupolvisen köyhyyden ketju.
Bruno Sarlinille oli selvää henkilökohtaisen avun ja tuen merkitys. Pelkkä materiaalinen apu ei riitä. Avuntarvitsijoita oli johdatettava omavaraiseen elämään ja riippumattomuuteen.
Sadassa vuodessa monet asiat ovat muuttuneet, mutta viimesijaista turvaa koskevat kysymykset ovat yhä pitkälti samat. Miten meidän aikanamme vastataan näihin kysymyksiin? Tätä tarkastellaan tämän vuoden Bruno Sarlin -seminaarissa. Huoltaja-säätiö järjestää seminaarin yhdessä Sosiaalipoliittisen yhdistyksen kanssa.
Palvelujen ja etuuksien eriparisuus viimesijaisessa turvassa – ikuisuusongelma?
SEMINAARIOHJELMA
13.15–13.25: Seminaarin avaus
Marja Heikkilä, Huoltaja-säätiön hallituksen puheenjohtaja
OSA I: Lähtökohtia viimesijaisen turvan ja palvelujen yhteensovittamiseen
13.25–13.45: Miten sosiaalihuoltolaki velvoittaa eri tahoja toimimaan yhdessä asiakkaan eduksi
Laura Kalliomaa-Puha, sosiaalioikeuden professori, Tampereen yliopisto
13.45–14.00: Toimeentulotukiuudistusten tavoittamattomat tavoitteet
Paula Saikkonen, tutkimuspäällikkö, THL
14.00–14.20: Tulevaisuuden toimeentulotuki: digitalisaation uhat ja mahdollisuudet toimeentulotuessa
Minna van Gerven, sosiaalipolitiikan professori, Helsingin yliopisto
14.20–14.30: Kysymykset ja kommentit
14.30–15.00: KAHVITAUKO
OSA II: Tässä mennään
15.00–15.15: Päätyminen työnhakuvelvoitteettomaksi työnhakijaksi – palvelujen ja etuuksien tarkastelua
Minna Kivipelto, sosiaalityön työelämäprofessori, Jyväskylän yliopisto
15.15–15.30: Toimeentulotuen saajien terveys – mittarina palveluiden ja etuuksien käyttö
Tuija Korpela, tutkija, Kela
15.30–15.45: Lapsiperheet toimeentulotuen saajina
Mia Tammelin, sosiaalipolitiikan apulaisprofessori, Tampereen yliopisto
15.45–16.00: Asiakkaiden tilanne hyvinvointialueella sosiaaliturvaleikkausten jälkeen
Elina Perkiö, kehittäjäsosiaalityöntekijä, Pirha
16.00–16.40: Alustajien paneeli: Viimesijainen turva ja huono-osaiset – löytyykö ratkaisuja?
Paneelikeskustelua vetää emeritaprofessori Marketta Rajavaara
16.40–16.45: Seminaarin päätös
Helena Hirvonen, Sosiaalipoliittisen yhdistyksen johtokunnan puheenjohtaja
16.45–18.00: Vapaata verkostoitumista jouluglögien merkeissä
Seminaarin ilmoittautumisaika on umpeutunut, mutta seminaaria voi seurata vapaasti suorana lähetyksenä etänä.