Huoltaja-säätiö juhli 13. lokakuuta 70-vuotispäiviään kaurismäkeläisissä tunnelmissa ravintola Buenos Airesissa Helsingissä. Juhlapuheiden jälkeen jaettiin ensimmäinen Sosiaalialan vaikuttaja -palkinto, jonka säätiö jakaa tästä lähtien joka toinen vuosi.

Huoltaja-säätiön ensimmäisen Sosiaalialan vaikuttaja -palkinnon sai lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen. Kiitospuheessaan hän kuvasi Huoltaja-säätiön merkitystä yhteiskunnalliseksi muutosvoimaksi.
”Huoltaja-säätiön rooli Pekka Kuusen ajatusten kätilönä oli ratkaiseva. Samalla se on oppikirjaesimerkki siitä, miten vaikutusvaltaisia ihmisiä kokoava taho voi rakenteita luomalla ja mahdollistamalla aikaansaada yhteiskunnallisen muutoksen, joka ohjaa ja vaikuttaa yhteiskunnan toimintaan vuosien ja vuosikymmenien ajan.”
Pekkarinen pohti puheessaan mielenkiintoisesti nykyistä media- ja toimintaympäristöä, jossa hänkin lapsiasiavaltuutettuna osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun. Lasten näkemysten välittäminen päätöksentekoon ja yhteiskunnalliseen keskusteluun on yksi lapsiasiavaltuutetun lakisääteisistä tehtävistä.
”Nykyinen tiedonvälityksen maailma on ristiriitaisuuksia täynnä: samaan aikaan se on demokraattisempi kuin koskaan, mutta alttiimpi disinformaatiolle kuin ikinä. Se on rohkeampi kuin ennen, mutta arvaamattomampi ja pelottavampi kuin aiemmin. Se on inklusiivinen ja ulossulkeva samaan aikaan.”
”Lähes päivittäin ajattelen, että luojan kiitos lasten ei itsensä tarvitse tähän keskusteluun osallistua. Sillä yllättävän kylmää on kyyti, koski se sitten mereen hukkuvien lasten hätää, vankileirille suljettuja suomalaislapsia, lähikoulun puolustamista, pahoinpideltyjen lasten julkista nöyryyttämistä, ilmaston puolesta mieltään osoittavia nuoria tai lapsiperheiden köyhyyttä.”
Pekkarinen totesi Sosiaalialan vaikuttaja -palkinnon antavan voimaa edistää lapsen oikeuksia taas piirun verran rohkeammin.
”Samalla tunnustus toimii tärkeänä tukijana sille viestille, jota kaikessa lapsia koskevassa vaikuttamistyössäni olen yrittänyt korostaa ja vaalia. Nimittäin viestiä siitä, että lapset kasvavat suhteessa toisiin ihmisiin ja tarvitsevat heitä. Lapsuus, jos mikä, on perustavanlaatuisesti sosiaalinen ilmiö ja sosiaalisesta huolenpidosta riippuvainen elämänvaihe.”