Kaksikulttuurisen lapsen identiteetin tukeminen toiminnallisin menetelmin

Kaksikulttuurisen lapsen identiteetin kehittyminen tarvitsee tukea erityisesti silloin, kun lapsen yhteys toiseen biologiseen vanhempaan jää heikoksi tai katkeaa kokonaan, selviää Mia Blomstedtin opinnäytetyöstä.

Suomessa asuvat perheet ovat entistä monimuotoisempia. Siihen vaikuttaa merkittävästi viime vuosina lisääntynyt maahanmuutto. Monikulttuuristen perheiden tuen tarpeet tiedostetaan, ja keinoja heidän tukemiseensa on kehitetty jo pitkään.

Eri maista Suomeen muuttaneiden perheiden erityisen tuen tarpeita on huomioitu erityisesti neuvolassa, päivähoidossa ja kouluissa. Monikulttuurisen varhaiskasvatuksen menetelmiä sovelletaan käytännössä vain lapsiin, joiden äidinkieli ei ole suomi tai ruotsi.  Suomea äidinkielenään puhuvaa kahden kulttuurin lasta ei välttämättä mielletä monikulttuuriseksi.

Suomessa arvioidaan asuvan noin 87 000 alaikäistä lasta, joiden vanhemmista toinen on syntynyt Suomen ulkopuolella. Viimeisimmän tilastotiedon mukaan kaksikulttuuristen perheiden lukumäärä on kasvanut lähes 15 000:lla viidessä vuodessa.

Myönteisiä kokemuksia molemmista kulttuureista

Kaksikulttuuristen perheiden vanhempien on tärkeä tarjota myönteisiä kokemuksia molemmista kulttuureista. Vanhemmat voivat tukea lapsen eheän identiteetin kehittymistä siten, että lapsi voi olla ylpeä itsestään ja taustastaan. Kun kaksikulttuurisen perheen vanhemmat asuvat lapsen kanssa, tulee myös toisen vanhemman kulttuuri luontevammin tutuksi lapselle.

Kahden kulttuurin perheen vanhempien erotessa saattaa lapsen yhteys toiseen biologiseen vanhempaan jäädä heikoksi tai se voi katketa kokonaan. Suomalainen vanhempi ei välttämättä tunne juuri ollenkaan toisen vanhemman kulttuuria. Hän voi pitää myös entisen puolisonsa kulttuuria eron syynä, jolloin asenteet hänen kulttuuriinsa ovat negatiivisia.

Yksin kaksikulttuurista lasta kasvattava vanhempi voi mieltää lapsensa täysin suomalaiseksi ja kieltää toisen vanhemman perimän vaikutuksen lapseen. Tämä voi aiheuttaa kaksikulttuurisessa lapsessa suurta hämmennystä ja vaikuttaa haitallisesti eheän identiteetin kehittymiseen.

Välineitä tukea kaksikulttuurisia lapsia ja perheitä

Itselläni ei ole kaksikulttuurista taustaa, mutta kiinnostuin aiheesta sosionomiopintojeni monikulttuurisuuteen liittyvässä harjoittelussa Familia ry:ssä. Minulla tulisi kasvatusalan ammattilaisena olla tietoa ja välineitä tukea myös kaksikulttuurisia lapsia ja perheitä esimerkiksi päivähoidossa, lastensuojelutyössä ja lapsiperhetyössä.

Opinnäytetyöni tavoitteena oli vahvistaa kaksikulttuurisen lapsen vanhemman ymmärrystä identiteetin tukemisen merkityksestä ja tarjota vanhemmille konkreettisia välineitä lastensa tukemiseen.

Familia ry:n ehdotuksesta pyysin opinnäytetyöni toiseksi kumppaniksi Ebeneser-säätiötä, ja työni pääsi osaksi säätiön vuosien 2015–2017 Aikamatkalla-kehittämishanketta. Siinä kehitettiin ja vakiinnutettiin lapsen osallisuutta, juuria ja sukuplovien vuorovaikutusta vahvistavia toimintamuotoja. Hankkeen tavoitteet ja arvot tukivat hyvin opinnäytetyöni tavoitteita.

Työpajoja vanhemmille ja lapsille

Yhteistyömme tuloksena järjestettiin kolme työpajaa marras–joulukuussa 2016 Ebeneser-säätiön lastentarhan museossa. Ensimmäiseen työpajaan osallistuivat kaksikulttuuristen perheiden suomalaiset yksinhuoltajavanhemmat. Kahteen seuraavaan työpajaan oli kutsuttu vanhempien lisäksi myös heidän 4–8-vuotiaat kaksikulttuuriset lapsensa.

Ensimmäisen työpajan tarkoituksena oli vahvistaa vanhemman ymmärrystä lapsen identiteetin tukemisen tarpeesta. Ymmärtäessään omien juuriensa vaikutuksen oman identiteettinsä kehittymiseen on helpompaa oivaltaa myös lapsen identiteetin tukemisen tärkeys. Vertaistukea ja ajatustenvaihtoa pidettiin voimaannuttavana.

Toisessa työpajassa lapset valmistivat Aikamatkalla-tiimin ohjaajan ja vanhempansa tukemana Aikamatkalla-laatikon. Siihen on tarkoitus kerätä vähitellen lapsen isän kulttuuriin liittyviä muistoja, valokuvia ja esineitä.

Laatikon avulla lapsen toiseen kulttuuriin liittyviä asioita oli luonteva ottaa puheeksi kotona. Vanhemmat kertoivat, että työpajat saivat lapset pohtimaan ja kysymään asioita, joita ei ole aiemmin käsitelty. Lapsi sai myös vahvistuksen siihen, että biologiseen isään liittyvistä asioista saa puhua.

Kolmannessa työpajassa lapset ja vanhemmat valmistivat käsityönä voimaeläimen, joka muistuttaa toisen vanhemman kulttuurisista juurista. Hahmoon oli mahdollista käyttää toisen vanhemman kotimaahan liittyviä tekstiilejä.

Osallistujat olivat yksimielisiä siitä, että kaksikulttuurisen lapsen identiteetin tukemiseen suunnattuja työpajoja tarvitaan myös jatkossa.

Vertaistukea ja kokemusten vaihtoa

Kaksikulttuurisen lapsen Identiteetin kehittyminen tarvitsee tukea, ja omista juurista tulee saada keskustella avoimesti. Lapsiperheen arjessa kaksikulttuurisuuteen liittyvät asiat helposti unohtuvat. Perheet kokivat, että kaksikulttuurisille perheille suunnattuja tukitoimia tarvitaan, erityisesti jos yhteys toiseen kulttuuriin on heikko.

Ryhmästä saatua vertaistukea ja kokemusten vaihtoa pidettiin tärkeänä. Lapset tulivat mielellään työpajoihin ja  olivat innostuneita työpajoissa tehdyistä tuotoksista. Osallistuminen oli herättänyt lapsissa hyvää pohdintaa heidän omista juuristaan.

Jos kaksikulttuurisen identiteetin tukemisen merkitystä tuodaan esiin, perheiden tuen tarve tiedostetaan yleisemmin ja tukea osataan myös vaatia. Kaksikulttuurisuuden yleistyessä vanhemmat tarvitsevat tietoa ja välineitä lasten tukemiseen entistä enemmän.

Olen kiitollinen, että sain osallistua kehittämisprojektiin, joka voi olla alku uudelle kaksikulttuuristen perheiden tukimuodolle.

***

Mia Blomstedt valmistui sosionomiksi (AMK) Diakonia-ammattikorkeakoulusta. Hänen opinnäytetyönsä Kaksikulttuurisen lapsen identiteetin tukeminen toiminnallisin menetelmin saatavilla täältä.