Jälkihuoltonuorten yksinäisyys

Jälkihuoltonuorten yksinäisyys on toisen ja läheisen ihmisen puutetta; ei ole ketään, jolle voisi kertoa omista asioistaan. Nuorten mielestä yksinäisyyttä voitaisiin lievittää esimerkiksi tukihenkilön avulla, selviää Tomi Holmströmin opinnäytetyöstä.

Yksinäisyys on subjektiivinen ja maailmanlaajuinen ilmiö. Suomessa yksinäisyys on yleisesti liitetty vanhuksiin, vaikka se koskettaa kaikenikäisiä ihmisiä. Raha-automaattiyhdistyksen kesällä 2015 teettämän valtakunnallisen yksinäisyystutkimuksen mukaan kaikkein yksinäisimpiä olivat 18–24-vuotiaat nuoret aikuiset, joista 15 prosenttia kertoi olleensa yksinäinen usein tai jatkuvasti ja peräti 21 prosenttia koki, ettei kuulu mihinkään ryhmään. Tähän ikäryhmään kuuluu myös lastensuojelun jälkihuollon asiakkaita, jotka muuttavat itsenäiseen asumiseen heti täysi-ikäistyttyään ja huostaanoton päätyttyä.

Olen työskennellyt Helsingin kaupungin sijaishuollossa ja huomannut, että etenkin suoraan sijaishuoltopaikoista yksin muuttaville nuorille ajankohta määräytyy usein iän ja järjestelmän, ei kypsyyden tai valmiuksien mukaan. Näiden ajatusten pohjalta lähdin sosionomi-opintojeni opinnäytetyössä tarkastelemaan jälkihuoltonuorten yksinäisyyttä.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää lastensuojelun jälkihuollossa olevien kokemuksia yksinäisyydestä. Sen tavoitteena oli lisätä lastensuojelun ja jälkihuollon työntekijöiden tietoa ja ymmärrystä yksinäisyydestä ja sen kokemisesta, jotta yksinäisiä nuoria voidaan tukea. Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen ja aineisto kerättiin yksilöteemahaastatteluilla. Haastattelin neljää helsinkiläistä jälkihuollon tukiasunnoissa asuvaa 18−20-vuotiasta jälkihuoltonuorta, jotka olivat kertoneet tai ilmaisseet omalle työntekijälleen olevansa yksinäisiä.

Keskeiset tulokset teemoittain olivat turvaton lapsuus ja nuoruus, yksinäisyys tunteena ja tilana sekä yksinäisen nuoren kohtaaminen ja tukeminen.

Taustalla lapsuuden ja nuoruuden turvattomuutta

Haastateltavat nuoret kokivat, että heidän yksinäisyytensä aiheuttajia olivat lapsuuden ja nuoruuden turvattomuus, etäiset suhteet omiin vanhempiin ja sisaruksiin, muutot, koulukiusaaminen ja heikko koulumenestys.

Yksinäisyys oli vahvasti emotionaalista, se tuntui surulliselta, häiritsevältä ja masentavalta. Siitä oli myös vaikea päästä eroon. Yksinäisyyden tunne tuli ajatuksesta, ettei ketään kiinnosta, ja sitä koettiin, kun näki tai ajatteli muiden ihmisten olevan omien ystäviensä kanssa. Yksinäisyyttä koettiin sekä arkisin että viikonloppuisin niin kotona kuin koulussakin.

Kohtaamisen ja tukemisen tärkeys

Haastattelujen perusteella jälkihuoltonuorten yksinäisyys oli toisen ja läheisen ihmisen puutetta; ei ole ketään, jolle voisi kertoa omista asioistaan. Esteeksi koettiin luottamuspula läheisiin ihmisiin, henkilökohtaiset piirteet tai heikot sosiaaliset taidot.

Esiin nousi myös yksinäisen nuoren kohtaamisen ja tukemisen tärkeys. Haastateltavat toivoivat saavansa läheisen ihmissuhteen, jossa voisi jakaa omaa elämäänsä iloineen ja suruineen. Heidän mielestään yksinäisyyttä voidaan lievittää esimerkiksi tukihenkilön avulla.

Myös jälkihuollon tukiasuntojen sosiaaliohjaajia ja heidän säännöllisiä tapaamisiaan pidettiin tärkeässä roolissa.

Mahdollisuuksia sosiaalisiin suhteisiin

Jälkihuoltonuorten kokema yksinäisyys ei suoranaisesti liity itsenäistymisprosessiin, vaan se on seurausta siihen saakka eletyn elämän eri vaiheista sekä lapsuuden ja nuoruuden tapahtumista ja kokemuksista.

Yksinäisyyden syntyyn ovat olleet vaikuttamassa varhaislapsuudessa koettu turvattomuus ja lastensuojelun tukitoimia vaatinut perhetilanne, jonka seurauksena on päädytty huostaanottoon.

Yksinäisyyden ennaltaehkäisyyn pitää kiinnittää erityistä huomiota kaikissa lastensuojeluprosessin eri vaiheissa, kuten sosiaalihuoltolaki ja lastensuojelulaki velvoittavat. Erityisen tärkeää on, että nuoret voivat säilyttää tärkeät ihmissuhteensa myös sijaishuollon aikana ja heille voidaan tarjota myös korvaavia ihmissuhteita sekä mahdollisuuksia sosiaalisiin suhteisiin.

***

Tomi Holmström valmistui sosionomiksi (AMK) Diakonia-ammattikorkeakoulusta. Hänen opinnäytetyönsä Jälkihuoltonuorten yksinäisyys saatavilla täältä.