Huoltaja 1947

Huoltaja 10/1947


Sosiaalihuollon paikallisesta tutkimustehtävastä

Veikko Piirainen

Huoltotyöntekijän toiminnan ohjeina ovat laaja ja yhä lisääntyvä säännöstö sekä huolto-opillinen tietous. Edellinen lakeineen, asetuksineen, toimeenpanomääräyksineen ja -ohjeineen on valtioelinten huoltotyötä varten antamaa kirjoitettua oikeusohjetta huolto-oppi on perustietoa huoltamisen tarpeesta, sen tarkoituksesta, edellytyksistä ja taidosta. Molemmat nämä ovat elämää varten, mutta elämästä ne myös ovat saaneet sisällystänsä. Siksi elämän, tuon vihreän puun, jatkuva tutkiminen on huollon piirissä toimivillekin työn menestymisen perustavia edellytyksiä. Ja kuinkapa muuten voisi ollakaan. Elämässähän on huoltotyön alku ja loppu, sen tarve ja sen tarkoitus.

 

Tutkimustehtävän korostaminen saattaa huoltotyöntekijästä tuntua tarpeettomalta vanhan ratkomiselta ja ehkä yhä tarpeettomammalta, kun tarkoituksena on niinkuin tässä kirjoituksessa korostaa sitä myöskin huoltoyhdyskunnaksi rajoitetulla alueella. Koko sosiaalihuollon täytäntöönpanon perusedellytyshän on, voidaan huomauttaa, yksilökohteinen tutkimus ja kukapa on sen lähempänä itse elettävää elämää kuin kentällä toimiva huoltotvöntekijä.

 

Tämä onkin totta. Tavanomainen huollontarpeen tutkimus on välttämätön yksityisten tapausten käsittelyä varten ja tässä analysointia onkin kehitetty varsin pitkälle varottakoon kuitenkin sanomasta: loppuun asti.

 

Mutta paikallista tutkimustehtävää emme rajoita tähän, vaan sen toisena asteeena pidämme yhdyskunnassa olevan huollon piirin, lähinnä ja tärkeimpänä kentän, selvittämistä ja sen probleemojen etsimistä laajempia linjoja seuraten. Noita teitä joudutaan edelleen uusiin, yhdyskunnan sosiaalista työtä muovaaviin ratkaisuihin, toimenpiteisiin ja annetun säännöstön puitteissa siihen kiertokulkuun, johon alussa viitattiin. Yksilökohteisen tutkimuksen tulokset ovat tällöin analyysilla saatuja osasia, joiden järjestäminen ja kokoaminen, samoinkuin johtopäätösten tekeminen, on tutkimuksen toisen asteen tehtävää.

 

On tehtävän laadusta johtuva selviö, että kentällä kohteiden yksilöllinen erittely esiintyy luonnollisempana asiana kuin kokoamistyö. Huollontarpeen tutkimus on lähelta katsovaa toimintaa, jossa osastojen kokoamiseen perustuva johtopäätös on tarpeen vain sikäli kuin johonkin huoltolakiin perustuvat yksilölliset huoltotoimenpiteet sitä vaativat.

 

Huollontarvitsijain alati virtaava ’surullinen kulkue» – Helsingiuksen sanoja lainataksemme harvoin päästää irtautumaan tuosta yksilökohteisesta ja yksilöllisestä työstä niin kauas, että yhteisten, kokoavien piirteiden laajempi selvä näkeminen ilman erikoisia ponnistuksia olisi mahdollistakaan. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö toistuvista yksityisistä tapauksista joitakin selviä samanlaatuisia piirteitä jäisi mieleen. Totta kai. Mutta johtopäätöksenä asia tai tilanne arvelunluontoisesti ”näyttää” siltä tai tältä ilman, että se aina voitaisiin selvästi ja luotettavasti osoittaa.

 

Kun lautakunnan käsiteltäviksi tulevat sopeutumattomat lapset toinen toisensa perään samasta kylästä tai kaupunginosasta, pakostakin joutuu päättelemään. etteivät tuolla asutusalueella kasvatukselliset olot ole oikealla tolallaan, mutta suurempi vaikeus jo on kasvatuksen puutteen moninaisten syiden joukosta nimetä ne yleiset tekijät, jotka kussakin tapauksessa mahdollisesti ovat olleet vaikuttamassa.

 

Paitsi tätä, erillisistä huoltotehtävistä ikäänkuin itsestään tulevaa, muistinvaraista eri seikkojen koontia ja arvelunomaisen johtopäätöksen vetämistä siitä, joutuu lakisääteisen huollon alalla kokoamistehtäviin vuosikertomuksen laadinnassa. Eri huoltoyhdyskunnissa tätä laitosta on kehitetty eri määrin, kenties kuitenkin enemmän huollon kustannusten ja niiden jakautumisen kuin itse huoltotyön syvenemisen osalta.

 

Mutta sitä paitsi on esimerkkejä myös siitä, että huoltoa koskevan paikallisen tutkimustyön alalla on ollut määrätietoista ja suunnitelmallista toimintaa, jolla on todellakin kyetty selvittämään kenttää, sen probleemeja ja siten antamaan huoltotyön kehittämiseen selvää suuntaa. Viittaamme vain pääkaupunkimme tosin – asukaslukunsakin puolesta erikoisasemassa olevan yhdyskunnan – tällä alalla suorittamasta työstä silloin tällöin julkisuudessakin näkyneisiin tietoihin.

 

Huoltovhdyskunnassa suoritetun ja suoritettavan, huollon piiriä koskevan tutkimustyön, tuon varsinaisesti toisen asteen toimintana mainitsemamme, tarpeellisuus on hyvin perusteltavissakin. Jo eri kuntien olosuhteet voivat olla niin paljon toisistaan poikkeavat, ettei jollakin yleisellä tutkimuksella tai jossakin toisessa yhdyskunnassa saavutettuja tuloksia voida sellaisinaan pitää joka kuntaan soveltuvina tai sen olosuhteita vastaavina.

 

Vähäistä ei myöskään ole se, että huoltotyöntekijät joutuvat näin omakohtaisestikin syventymään huoltoprobleemoihin laajemmilla linjoilla, kuin mitä yksityinen tapaus yksilökohtaisine tutkimuksineen tarjoaa.

 

Huoltotyön johtamisen ja kehittämisen kannalta tätä täytynee pitää suorastaan perusedellytyksenä, jota paljon käytetty intuitiivinen näkemys ei korvaa.

 

Edelleen on huollontarvitsijoihin ja heidän oloihinsa kohdistetulla tutkimuistyöllä mahdollisuus löytää sellaisia yleisesti ilmeneviä syitä, joiden poistamiseksi voidaan ryhtyä yksilöllistä huoltotyötä helpompiin ja kaavamaisempiin toimenpiteisiin. Se on asiain siirtämistä varsinaisilta huollon linjoilta lähemmäksi sosiaalipolitiikan, myös kunnan harjottaman sellaisen, laajoja kenttiä, ja täten huoltotyölle suodaan entistä suurempia mahdollisuuksia keskittyä niihin tapauksiin, jotka välttämättä huollollisia toimenpiteitä vaativat.

 

Viitattakoon vain tuberkuloottisen taloudellisiin ja asunto-oloihin, joiden erittely hyvinkin voi tuoda esiin yleisluontoisilla toimenpiteillä kunnankin piirissä korjattavia seikkoja. Tai viitattakoon edellä jo mainittuun tapaukseen, että samalta asutusalueella tulee toinen toisensa jälkeen sopeutumattomia lapsia. Yleisluontoinen toteamus kasvatuksellisista puutteista ei auta paljoa, mutta yksityiskohtainen tutkimus ehkä voi selvittää, onko lähdettävä – kysymyksen kärjistääksemme – koulukodin (kasvatuslaitoksen) perustamisesta vai laiminlyödyn kotien taloudenhoidon ja kasvatuksen neuvonnan järjestämisestä puoleensavetävien kurssien tai muussa muodossa.

 

Eräänä tutkimusalana lienee syytä tässä yhteydessä kiinnittää huomiota myöskin paljon puheenaiheena olleeseen ja käyttömahdollisuuksien puolesta varsin joustavaan n.s. ehkäisevään köyhäinhoitoon, jota tarkoitetaan köyhäinhoitolain 1 §:n 2 mom:ssa. Kuten hyvin tiedetään, tätä huoltamislajia on käytetty varsin vähän siihen huoltoon verraten, mitä pakollisena annetaan. Tähän asiaintilaan täytyy olla syynsä, ja eräänä merkittävimmistä syistä on varmaan se että ehkäisevän köyhäinhoidon kohteet on liian ylimalkaisesti määritelty.

 

Voimat ja harrastus eivät riitä liian vähin tuntomerkein luonnehdittujen tapausten etsiskelyyn kentän suuresta kirjavuudesta. Siksi tutkimustyön olisi tässäkin tultava apuun, pilkottava kenttää ja riittävästi määriteltävä ne kohteet, joissa ehkäisevän köyhäinhoidon käyttäminen on tarkoituksenmukaista. Se on myös paikallisen tutkimuksen tehtävää.

 

Alueellisesti rajoitetulla, huollon piiriin kohdistuvalla tutkimustyöllä ei ole merkitystä vain sille yhdyskunnalle, jonka toimialueella se suoritetaan, vaan se rikastuttaa huoltotyötä laajemmaltikin. Riittänee viittaus siihen, kuinka meillä ne kunnat, jotka ovat kyenneet, epäilemättä tutkien ja harkiten, kehittämään sosiaalihuoltoaan kiitettävän korkealle tasolle, ovat muille esimerkkeinä ja opintomatkojen kohteina.

 

Sosiaalihuollon taso on myös, voitaneen sanoa suoranainen osoitus paikkakunnan valistuneisuudesta ja sen elävästä yritteliäisyydestä henkisen ja aineellisen kulttuurin aloilla. Huollon piirissä suoritettu tutkimustyö, joka voi auttaa sosiaalihuollon tason kohottamista, on siten myös kunniakysymvs, joka on omiaan johtamaan yritteliäisyyteen muuallakin ja muillakin aloilla ja myöskin huollon taloudellisten rasitusten pienenemiseen.

 

Ilmeisenä voidaan pitää, että se raivaus, joka näin suoritetaan, vaikuttaa myös valtioelimiin, jotka ennenkin ovat saaneet virikettä toimenpiteisiinsä siitä työstä ja niistä tuloksista, jotka ovat elähdyttäneet ilman lain pakkoakin toiminutta yrittäjämieltä.

 

Suppeakin tutkimusluontoinen työ vaatii tietysti ainakin jossain määrin tutkimiskykyä ja kouliutuneisuutta. Se vaatii myös aikaa ja muita käytännöllisiä mahdollisuuksia. Missä ensinmainitut edellytykset ovat, siellä on tarkoituksenmukaisempaa järjestää tällaiselle työntekijälle jälkimmäisiä mahdollisuuksia kuin vaikkapa toimistotehtäviä muilta aloilta.

 

Missä näitä edellytyksiä ei ole, siellä tilanne antaa aihetta harkintaan, sillä tällaista kykeneväisyyttä huollon kenttätehtävissäkin on katsottu tarvittavan. Sitä osoittaa jo se, että huoltotyöntekijäin koulutuksen järjestämistä suunnitellut n.s. Sarlinin komitea aikoinaan kiinnitti huomiota tässä koulutuksessa, joka kuitenkin on kaikkea muuta kuin tiedemieskasvatusta tarkoittava, oppilailta vaadittavien tutkielmien ja seminaariesitelmien laatimiseen.

 

Tällainen vaatimus sosiaalihuoltajakoulutuksen ohjelmaan on otettukin alusta alkaen ja sen tarkoituksena voitaneen pitää muun ohessa oppilaiden ohjaamista ei vain yksityisten tapausten, vaan kentän laajempienkin linjojen tutkimiseen. Niinpä esim. kuluneena keväänä tutkielmien aihepiiri on käsittänyt m.m. erään kaupungin raastuvanoikeudessa vv. 1930–1936 purettujen avioliittojeti eronsyyt ja näistä avioliitoista jääneiden lasten vaiheet erikoisesti sosiaalihuollon kannalta, erään paikkakunnan nuorten rikoksentekijäin myöhemmän yhteiskuntaansopeuttimisen, sotaleskien taloudelliset olot ja ammattitaidon eräissä kunnissa, kodinperustamislainain käytön ja niiden vaikutuksen perheiden sosiaalisiin oloihin eräässä kaupungissa, erään kaupungin alkoholistien koti- ja perheolot, erään kaupungin köyhien oikeusavustajan hoitamat oikeusasiat muutamilta vuosilta, erään kunnan lastenkodin kehityksen ja hoidokkiaineksen, Varkauden tehtaiden asuntohuollon, erään teollisuuslaitoksen konepajakoulun ja sen oppilasaineksen, erään teollisuuslaitoksen työväen sairaus- ja hautausavustuskassan toiminnan ja sen työväelle antaman sosiaalisen turvan jne.

 

Samansuuntaisista aiheista on seminaariesitelmiä ja tutkielmia laadittu myöskin aikaisempina vuosina. On luonnollista, että tällaiset tutkielmat jäävät melkoisen suppeiksi – sivumäärälleen noin 50 koneellakirjoitettua normaaliarkin sivua – ja että yleistaso on suhteessa vielä lyhytaikaiseen, joskin tiiviiseen koulutuskauteen. Mutta joka tapauksessa ne osoittavat kehitettäviä pyrkimyksiä ja ovat omiaan johdattamaan opiskelijoita huollon piiriin suuntautuvaan, tutkivaan suhtautumiseen. Ilolla on myös todettava, että huoltolautakunnat ja ne muut elimet, joiden toimipiiristä tutkielmien ainehistoa on kerätty, ovat ymmärtämyksellä ja auttaen suhtautuneet nuoriin opiskelijoihin.

 

Kun puhe on huollon piiriä koskevasta tutkimustyöstä, on vielä erikoisesti viitattava siihen, mitä huomiota huoltotyömme arvovaltainen uranuurtaja, Huoltaja lehti, on vuosikerrassa toisensa jälkeen tälle työlle osoittanut. Se huomio ei ole ollut vähäinen ja on jopa vaikeaa riittävästi arvostaa sitä merkitystä, mikä tällä on ollut huoltomme kenttätyönkin kehittymisessä.

 

Meillä lienee lupa tulkita huollon piirin tutkimukselle annettavaksi suureksi arvoksi myöskin sen, että Huoltaja on jälleen tänäkin keväänä osoittanut yhteensä 21.000 mk jaettavaksi rahapalkintoina sosiaalihuoltajaoppilaille heidän parhaista, nyt hyväksytyistä tutkielmistaan. Tätä toimenpidettä voidaan todellakin pitää pitkällä tähtäimellä katsovan huoltotyön eräänä merkkinä, ja me uskomme, että se täyttää tarkoituksensa myös näiden nuorten huoltotyöntekijäin kannustamisessa ja innostamisessa tutkimuksen varmoilta pohjilta lähtevään luovaan ja rakentavaan huoltotyöhön.

 

Huototyöhän on työtä maan kamaralla. Se suuntautuu elettävään elämään, ja sen tarkoituksenmukainen toiminta siinä on jatkuvalla tutkimustyöllä selvitettävä. Tämä tehtävä ei ole vain yleinen, vaan myöskin paikallinen, ja näitä molempia teitä kulkien se on täyttävä oman kulmansa siinä huollon kolmiossa, jonka kahtena muuna pisteenä ovat huoltotyön oikeusohjeet ja huolto-opillinen tietous.