Kunnallinen sosiaalipolitiikka on oma sosiaalipolitiikan lajinsa
Jäin eläkkeellä Helsingin kaupungin sosiaalijohtajan virasta huhtikuun alussa. Yhteensä 43 vuoden ammatillinen urani alkoi Pelastakaa Lapset ry:stä ja kulki Vakuutusalan Kuntouttamiskeskuksen, Helsingin yliopiston, Sosiaali- ja terveyshallituksen ja Stakesin sekä kahdessa eri vaiheessa Helsingin sosiaaliviraston kautta sosiaalialan vapaaksi harrastajaksi. Nämä vuodet ovat antaneet uskomattoman kiinnostavan näköalapaikan suomalaisen sosiaalipolitiikan ja etenkin sosiaalihuollon kehitykseen.
Mihin mielestäni Huoltaja-säätiötä tänä päivänä tarvitaan?
Säätiötä tarvitaan oikeastaan edelleen samaan tehtävään, jota varten Köyhäinhoitolehti vuonna 1912 perustettiin. Säätiötä tarvitaan uuden tiedon, ajankohtaisten kysymysten ja analyyttisen kritiikin areenana. Sitä tarvitaan kunnallisen sosiaalihuollon ja sosiaalipolitiikan kehittämisessä.
Kunnilla on tänä päivänä aikaisempaa vaativampi tehtävä kunnallisen sosiaalipolitiikan suunnittelussa, toteuttamisessa ja arvioinnissa. Suuri osa hyvinvointia rakentavista palveluista toteutuu kuntien rahoituksella ja kuntien vastuulla. Valtio säätää lait, mutta kussakin kunnassa joudutaan sovittamaan yhteen väestön tarpeita, lakisääteisiä velvoitteita ja rajallisia voimavaroja. Tästä työstä ei yleensä kiitosta tule. Valtion rahoitus kattaa vain pienen osan kuntien sosiaalipoliittisista vastuista, joten kysymys on enimmäkseen kuntien omien voimavarojen jakamisesta.
Kunnallinen sosiaalipolitiikka on oma sosiaalipolitiikan lajinsa, joka ei ole valtiollista sosiaalipolitiikkaa pienoiskoossa. Tästä on keskusteltava. Esimerkiksi kunnan, vapaaehtoisten järjestöjen ja yksityisten yritysten yhteistoiminta muotoutuu paikallisten mahdollisuuksien ja tarpeiden mukaan. On ymmärrettävä kunnallisen sosiaalipolitiikan lähtökohdat ja toiminnan reunaehdot.
Näen Huoltaja-säätiön sellaisen keskustelun käynnistäjänä ja areenana, joka tuo esille uusia – kriittisiäkin – näkökulmia sekä virittää niin kuntien kuin järjestöjen sosiaalipoliitikkoja arvioimaan tähänastisten lähestymistapojen vaikutuksia ja innostaa heitä toteuttamaan paikallistason tehtäviä muun muassa asukkaiden osallisuutta vahvistamalla.
Keskustelussa tarvitaan tilaa julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyön uusille muodoille, ei vain kilpailuttamiselle. Jännitteitä analysoimalla – ei niitä kaihtamalla – syntyy dynaamista otetta myös kuntien sosiaalipolitiikkaan, niin uskon.
Aulikki Kananoja on toiminut Huoltaja-säätiön isännistössä vuodesta 1993. Säätiön hallituksen puheenjohtajana hän oli vuodesta 2000-2008. Kananojan luottamustehtävät säätiössä päättyivät vuodenvaihteessa 2008-09.
<<< takaisin |
