Mitä vaatii eettisesti ja sosiaalisesti kestävä hyvinvointipolitiikka?

Sosiaalialan arvoja, etiikkaa ja niihin perustuvia päätöksiä ja toimintaa. Sitä vaatii eettisesti ja sosiaalisesti kestävä hyvinvointipolitiikka. Vaikka tämä on periaatteessa selvää, käytännössä se on vaativaa ja vaikeaa.

Miten toteuttaa esimerkiksi eettisesti kestävää hyvinvointipolitiikkaa taloudellisen niukkuuden oloissa? Tätä kysymystä tarkasteli professori Jaana Hallamaa Huoltaja-säätiön seminaarissa 16. toukokuuta.

Hallamaan mukaan on kolme tapaa kohdata niukkuus: pahan estäminen, hyvän tekeminen tai hyvän edistäminen.

Pahan estäminen on sitä, kun rahat uhkaavat loppua ja aletaan supistaa ja karsia toimintaa ja kiristää avun ehtoja. Hyvän tekeminen perustuu puolestaan siihen, että keskitytään kaikkein tärkeimpään ja yritetään turvata viimekätinen suoja. Hyvän edistämisessä lähdetään taas siitä, että rahaa on aina liian vähän, joten resursseja täytyy kasvattaa jollain toisella tavalla.

Emeritusprofessori Pauli Niemelä puhui sosiaalityön arvoperustasta. Hän muistutti, että sosiaalityön ylin arvoperusta on ihmisarvo, johon YK:n tunnustamat ihmisoikeudet perustuvat. Ihmisarvoisen kohtelun arvoperiaate merkitsee mm. syrjinnän vastustamista ja erilaisuuden hyväksyntää.

Toinen keskeinen arvoperiaate sosiaalityössä on sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Se taas merkitsee mm. eriarvoisuuden torjuntaa ja vähentämistä sekä osallisuuden edistämistä.

Eettisesti ja sosiaalisesti kestävä hyvinvointipolitiikka -seminaari päätti syksyllä 2016 alkaneen sosiaalialan uudistumistarpeita käsittelevän Huoltaja-säätiön seminaarisarjan.

Seminaariaineistot täällä

Sosiaalisia ilmiöitä -blogissa Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset käsittelevät sosiaalityön arkea. Se on yksi keino tuoda esiin heikkoja signaaleja, kertoi johtava erityissuunnittelija Kaisa Pasanen seminaarissa.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *